Joos. 3, Mark. 14

Joos. 3

Israelin kansa saapuu tässä luvussa viimeinkin luvattuun maahan. Jordanin ylitys tapahtui tavalla, joka muistuttaa Kaislameren ylitystä. Nytkin vedet pysähtyivät ja kansa pääsi kulkemaan kuivaa maata pitkin. Samankaltaisuus ei ollut sattumaa. Kansalle oli tarkoitus osoittaa, että Herra tosiaan oli Joosuan kanssa samalla tavalla kuin Hän oli ollut Mooseksen kanssa.

Jos katsoo karttaa, niin israelilaiset tulivat tavallaan väärästä suunnasta. Egypti on Israelin lounaispuolella, mutta nyt he saapuivat idästä. Tämä osoittaa sen, että kansa oli jo pitkään ollut maantieteellisesti lähellä päämääräänsä.  He olivat vain kiertäneet sitä kuin kissa kuumaa puuroa vuosikausien ajan. 

Tämän tosiasian tajuaminen voi olla terveellistä meille, jotka hätiköimme ja odotamme asioita tapahtuvaksi käden käänteessä. Eilisessä Markuksen evankeliumin luvussa suositeltiin kärsivällisyyttä ja kehotettiin valvomaan. Jumalalla on oma aikataulunsa ja kun on oikea aika, niin isoja muutoksia voi tapahtua hyvinkin lyhyessä ajassa. Toisaalta nämä hetket saattavat vaatia vuosien kärsivällistä odottamista ja uskollisuutta.

On kuitenkin väärin ajatella, että on olemassa erillisiä ”Pyhän Hengen toiminta-aikoja”. Vaikka israelilaiset pääsivät luvattuun maahan vasta 40-vuotisen erämaavaelluksen päätteeksi, niin Herra oli ollut heidän kanssaan koko ajan. Samalla tavalla Hän on meidän kanssamme, vaikka näyttäisikin siltä, että joku kaipaamamme iso muutos odotuttaa itseään. Myös tällaisina aikoina Pyhä Henki toimii.

Tämä luku opettaa luottamaan Jumalaan. Hän on aina hyvä ja läsnä.

Mark. 14

Markuksen evankeliumissa ollaan päästy pääsiäisen tapahtumiin. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka nopeasti kaikki tapahtui. Siitä, kun Juudas petti Jeesuksen, meni vain päivä tai pari ristiinnaulitsemiseen. Opetuslasten tuttu ja turvallinen maailma romahti tosiaan hetkessä.

Kun Jeesus asetti ehtoollisen, niin Hän korosti sanaa liitto. Jumala on tehnyt kanssamme uuden liiton, joka täydentää israelilaisten kanssa tehdyn vanhan liiton. Ehtoollisella me muistamme Jeesusta ja Hänen kuolemaansa, mutta ei vain yleisellä tasolla. Tarkoitus on nimenomaan palauttaa mieliimme, että Hänen ansiostaan meillä on rauha Jumalan kanssa ja kuulumme uuteen liittoon. 

Tästä liitosta voimme lukea Jeremian kirjasta (Jer. 31: 31-34)

»Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
»Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.»
 
Tämän tekstin ääressä pyydän, että tämä liitto vahvistuisi ja vahvistuisi.
 
 

Marko