Jerikon valloitus oli melkoinen kuuliaisuusharjoitus. Jumalan ohjeet olivat täsmälliset ja niitä oli helppo noudattaa. Niissä ei vain tuntunut olevan mitään järkeä! Aikaisemmat tapahtumat olivat onneksi saaneet kansan luottamaan Joosuaan siinä määrin, että he tottelivat hänen ohjeitaan tinkimättä.
Onkohan liian kaukaa haettua verrata tätä tapahtumaa luomiskertomukseen? Luomiskertomuksessa Jumalan työ ei tapahtunut yhtä salassa kuin nyt, mutta muuten yhteys näiden kahden kertomuksen välillä vaikuttaa ilmeiseltä. Luomiskertomuksessa Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä hän lepäsi. Kansa kiersi Jerikoa hiljaisuuden vallassa kuusi päivää ja seitsemäntenä he hyökkäsivät sinne. Kuuden päivän aikana ei tapahtunut näennäisesti mitään, mutta silloin Jumala teki työtään. Toki myös ihmiset osallistuivat näiden päivien aikana Jumalan työhön, mutta niin, että sen merkitystä oli vaikea nähdä. Tärkeää oli olla kuuliainen. Seitsemäntenä päivänä Jumalan työ tuli näkyväksi ja Jerikon valtaaminen mahdollistui. Oma symboliikkansa on vielä silläkin, että ilmeisesti Jeriko vallattiin lepopäivänä eli sapattina, Jumalalle pyhitettynä päivänä.
Näiden periaatteiden soveltaminen omaan ja seurakunnan elämään on mahdollista. Erityisesti ne sopivat tilanteisiin, kun edessämme on mahdottomalta tuntuvia haasteita. Kaikki lähtee siitä, että meidän tulee kuunnella Jumalaa. Miten Hän haluaa meidän toimivan sillä välin kun Hän toimii hiljaisuudessa? On tärkeää olla uskollinen sille, vaikka tuloksia olisikin vaikea nähdä. Seitsemäs päivä tulee vielä ja silloin muurit sortuvat.
Roomalaiskirje on valtava aarreaitta. Ilman sitä uskonpuhdistus olisi jäänyt tapahtumatta ja meitä luterilaisia ei olisi olemassa. Siinä Paavali korostaa sitä, että pelastumme uskomalla Jeesukseen. Joosuan kirjan pohdinnassani tuossa edellä törmäsin usein sanaan kuuliaisuus. Ehkä siksi huomioni kiinnittyi tässä ensimmäisessä luvussa näihin sanoihin (jae 5):
”Häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen.”
Tässä siis puhutaan uskosta ja kuuliaisuudesta niin, että ne suomalaisessa käännöksessä on jopa yhdistetty omaksi sanakseen. Vilkaisin tätä samaa kohtaa englanninkielisestä käännöksestä (NIV) ja jälkimmäinen lause tässä jakeessa kirjaimellisesti suomennettuna kuuluisi näin: ”Kutsuisin pakanoita kuuliaisuuteen, joka tulee uskon kautta.” Minun mielestäni tuota englanninkielistä versiota on helpompi ymmärtää. Sen mukaan Paavali ”vain” kutsuu, ei johda, ja kuuliaisuus on seurausta uskosta. Kun tähän vielä liittää ajatuksen siitä, että usko on Jumalan työtä, niin Paavalin puhe armosta saa lisää kaikupohjaa. Pelastus on lähtöisin Jumalasta, mutta kuuliaisuuttakin tarvitaan.
Tämän tekstin äärellä pyydän, että Jumala vahvistaisi Roomalaiskirjeen sanoman omassa sydämessäni niin, että uskoa tosiaan seuraisi kuuliaisuus. Ei orjamainen sääntöjen noudattaminen, vaan vapaa ja iloinen Jeesuksen seuraaminen.
Marko