Tämä luku on yksi Raamatun vaikeimmista. Akan teki väärin, se on selvää, mutta rangaistus tuntuu inhimillisesti ajatellen kohtuuttomalta ja se koski myös sivullisia. Pystyn päättelemään tästä vain sen, että synti merkitsee sitä, että jotain menee oikeasti rikki Jumalan ja ihmisen välillä. Vähän niin kuin poistettaisiin koneesta joku merkittävä osa. Nykyäänkin on olemassa lakeja, joiden tottelematta jättämisestä seuraa usein kuolema. Liikennesäännöt ovat tällaisia, tai vaikkapa käsky: ”älä mene heikoille jäille”. Nämä eroavat Joosuan kirjan rangaistuksista siinä, että tällaisissa asioissa syy-seuraussuhde on meille ilmeinen. Jos joku ajaa vaikkapa ylinopeutta, menettää autonsa hallinnan ja kuolee, niin emme ajattele sitä rangaistuksena, vaan fysiikan lakien toteutumisena. Akanin rikoksessa mekanismia on vaikeampi hahmottaa, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että sellaista ei ole. En pysty esimerkiksi sanomaan, oliko tilanteessa oikeasti mitään vaihtoehtoja. Joten on parempi vain todeta, että me emme tiedä kaikkea.
Synnistä puheen ollen, olemme kaikki samassa veneessä. Paavalin sävy on oikeastaan aika empaattinen, kun hän kutsuu meitä ihmisparoiksi. ”Toisia tuomitseva ihmisparka” on ilmaisuna jotenkin ristiriitainen, mutta sellainenhan Paavali oli itsekin ennen kuin hän kohtasi Jeesuksen. Hän luuli elävänsä hyvin ja puhtaasti, mutta oikeasti hän oli vakavassa sotatilassa Jumalan kanssa. Aivan kuin ihminen, joka väittää kaiken olevan hyvin, vaikka on kaulaansa myöten suossa.
Tämä luku on kovaa tykitystä lakihenkisyyttä vastaan. Paavali osoittaa siinä selvästi, että kukaan ei elä lain vaatimalla tavalla oikein. Sellaiset ihmiset, jotka väittävät tekevänsä niin, ummistavat silmänsä joiltakin asioilta omassa elämässään. Tämä on juuri lakihenkisyyden ydin ja samalla sen suurin ongelma. Jos elämme sellaisessa ilmapiirissä, jossa hyväksyntä saavutetaan (mahdottomien) sääntöjen noudattamisella, niin melkein väistämättä päädymme itsepetokseen. Joukkoon kuulumisen tarve on niin suuri. Vasta sitten, kun huomaamme kelpaavamme sellaisina kun olemme, voimme saada rohkeutta katsoa myös pimeisiin puoliimme.
Joskus ajatellaan, että ongelma ratkeaa, kun poistetaan säännöt, mutta ei sekään pidä paikkaansa. Ongelma ei nimittäin ole säännöissä, vaan siinä, että niistä tehdään tiukka mitta, jolla ihmisten kelpaavuus punnitaan. Tilannetta voisi verrata siihen, kun pienelle lapselle opetetaan, mikä on turvallista ja mikä ei. Sehän on aivan välttämätöntä ja olisi edesvastuutonta olla tekemättä sitä. Lakihenkisyys taas on sitä, että pikkulapselle sanottaisiin, että nyt kun tiedät säännöt, niin et kelpaa, jos sinulle tulee yksikin naarmu. Joskus ajattelen, että koko maailma on täynnä pieniä naarmuisia ja kuhmuisia taaperoita, jotka kovasti vakuuttavat, että mihinkään ei satu. Tosiaankin, ihmisparka on osuva ilmaus.
Lakihenkisyyttä ilmenee kaikkialla, missä on ihmisiäkin, myös ns. maallisissa piireissä. Itse en oikein osaa ajatella siihen mitään muuta toimivaa lääkettä kuin Jumalan rakkauden kohtaamisen ja kokemisen.
Marko