Mitä tai mitkä ovat ne lupaukset (2. Kor. 7:1), joiden pitäisi motivoida myös meitä puhdistautumaan ”kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten” pyhittämään ”elämämme kokonaan hänelle”? Vastaus löytyy edellisen luvun viimeisistä jakeista (2. Kor. 6:16-18): me olemme elävän Jumalan temppeli, Jumala on ja vaeltaa meidän kanssamme, hän on meidän Jumalamme ja me olemme hänen kansansa, hän ottaa meidät vastaan, hän on meidän Isämme ja me olemme hänen poikiaan ja tyttäriään. Jaejaksoon sisältyy myös kehotus lähteä pois heidän (Jumalan vastustajan ja epäjumalien) joukosta, erota heistä ja olla koskematta mihinkään saastaiseen.
Miltä nuo lupaukset kuulostavat? Ovatko ne sinulle motivoivia Jumalan mielen mukaiseen elämään? Itse ymmärrän tämän kohdan niin, että kyse on seurakunnasta, joka on elävän Jumalan temppeli. Kaikki muu tässä jaejaksossa käsittääkseni selittää tarkemmin Jumalan ja seurakunnan välistä suhdetta. Seurakunnassa me saamme tukea ja rohkaisua kristityn vaellukseemme. Kyse ei ole siis yksilöurheilusta vaan joukkuelajista. Voimme tukea ja rohkaista toisiamme, saamme kuulla opetusta, voimme tunnustaa syntimme ja saada synninpäästön, voimme osallistua ehtoolliselle, saamme rukoilla ja ylistää yhdessä ja saamme siunata toisiamme.
Ainakin itse kaipaan jo kovasti seurakunnan yhteisiä kokoontumisia, jotka ovat olleet pitkään tauolla koronapandemian takia. Jouduta, Herra Jeesus, sen päivän saapumista, jolloin saamme jälleen kokoontua yhteen!
Pekka