Oletko ikävöinyt korona-aikana seurakuntaan? Jos olet, et ole ainoa. Myös tässä asiassa olemme saaneet huomata jonkin asian merkityksen siinä vaiheessa, kun emme enää voikaan pitää sitä itsestäänselvyytenä. Itse pääsin pieneen viikkomessuun Vetelissä 17. päivä sunnuntaina ja tuijotellessani kirkon korkeita holveja tunsin, millainen vaje sisimmässäni on. Voi, kun tällaiseen pakopaikkaan pääsisi joka viikko, kuten ennen! Psalmissa 63 Daavid ikävöi Jumalaa ja toteaa heti perään, että ”pyhäkössä saan nähdä Sinut, kokea Sinun voimasi ja kirkkautesi”. Tämä tarve on mitä kaunein. Kaivata kirkkoon, kaivata seurakuntaan. Mutta muistakaamme silti koronan keskellä, että ”missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20). Kirkon holvit, urut, spottivalot ja ylistysbändit ovat meille tärkeitä, mutta ne eivät ole lopulta ratkaisevia, vaan kristittyjen yhteys, josta seurakunta syntyy.
Efesolaiskirjeen viimeinen luku tuo esille Jumalan lapsen kuuluisan taisteluvarustuksen. Taisteluvarustus pitää sisällään tärkeitä neuvoja pahan päivän varalle ja sieltä jokainen voikin poimia tämänhetkiseen tilanteeseen parhaiten sopivan neuvon. Tulin lukiessani miettineeksi sitä, että Paavali osasi käyttää hienosti kuvakieltä. Uskosta puhutaan todella usein käsitteellisesti, argumentoiden, erilaisien premissien tutkimisen kautta… Vaikka aika harvoin ihmissydän sellaiselle aukeaa. Kuinka moni meistä haluaisi puhua esimerkiksi oman elämänsä vaikeista asioista sillä tavalla? Näin ollen haluaisin alleviivata Paavalin esimerkin mukaisesti luovaa kristillisyyttä: lukekaa kristillisiä romaaneja ja runoja, kuunnelkaa kristillistä musiikkia, ihailkaa Kristusta esittävää taidetta… Tai tuottakaa itse! Luovuus on suuri Jumalan lahja ja sen tuottama ilo moninkertaistuu käytettäessä.
Esteri