Filistealaiset saivat Jumalan arkun sotasaaliiksi, mutta siitä oli heille pelkkää harmia. Kertomus Dagonin patsaasta on mielenkiintoinen. Se löytyi temppelistä kaatuneena kahtena aamuna peräkkäin. Vaikka tapahtuman symbolinen merkitys oli ilmiselvä, niin filistealaisille ei nähtävästi tullut mieleenkään luopua epäjumalastaan. Päinvastoin, paikat joihin kaatunut patsas kosketti, julistettiin pyhiksi ja niihin ei saanut tuon tapahtuman jälkeen enää kukaan astua. Meillä on nykyään vallalla yksilökeskeinen kulttuuri, joten on vaikea ymmärtää, kuinka syvästi jonkun jumalan palvonta oli silloin osa koko kansan identiteettiä. Historiallisesti tämä on toki tuttua meillekin täällä Suomessa. Itse ajattelen, että tämä tapahtuma oli filistealaisten etsikkoaika, mutta kulttuuriset syyt estivät heitä näkemästä sitä.
Jeesuksen vaatimus seuraajilleen on niin ehdoton, että sitä ei tämän luvun kohdalla voi oikein sivuuttaa: ”Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.” Mitä tämä tarkoitti opetuslasten kohdalla? Esimerkiksi Pietari oli naimisissa ja Jeesus kävi hänen kotonaan ja jopa paransi hänen anoppinsa. Myöhemmin Paavalikin mainitsee Korinttilaiskirjeessä Pietarin vaimon ja totesi tämän olleen mukana hänen matkoillaan. Joten Pietari ei siis kirjaimellisesti luopunut kaikesta, mutta hän kylläkin jätti vanhan elämänsä ja asetti Jeesuksen seuraamisen etusijalle. Ajattelen, että Jeesuksen opetuksessa on kyse arvojärjestyksestä. Toisekseen, vaikka Jeesus puhuukin luopumisesta, Hän itseasiassa tarkoittaa vaihtamista parempaan. Markuksen evankeliumista löytyy seuraava keskustelu (Mk 10:28-31):
Silloin puuttui Pietari puheeseen ja kysyi: »Entä me? Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua.» Jeesus vastasi: »Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja – tosin myös vainoa – ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.
En voi kieltää, etteikö Jeesuksen puhe silti vähän vaivaisi minua. Tämä teksti haastaakin tutkimaan omaa elämääni ja valintojani Jumalan edessä.
Marko