Liitonarkun harharetket päättyvät tässä luvussa ja filistealaiset palauttavat sen israelilaisille hyvityslahjojen kera. Koko kertomus on minusta vähän hämmentävä, koska näyttää siltä, että kaikki ihmiset kyllä tunnistivat Jumalan voiman, mutta kukaan ei tehnyt siitä mitään johtopäätöksiä. Filistealaiset halusivat vain siitä nopeasti eroon, jotta voisivat jatkaa elämäänsä entiseen malliin. Tietenkin filistealaiset olivat joutuneet kärsimään vitsauksista arkun takia, joten siinä mielessä heidän päätöksensä oli ymmärrettävä. Tässä suhteessa päivän teksti muistuttaa kertomusta Gerasalaisesta miehestä, jonka Jeesus paransi (Markus 5). Kun heille kerrottiin, mitä Jeesus oli tehnyt, niin alueen asukkaat pyysivät Jeesusta poistumaan alueeltaan. Hekin ilmeisesti pelkäsivät Jumalan voimaa, mutta eivät tajunneet, että siinä olisi samalla ollut heidän elämänsä mahdollisuus.
Tämän luvun vertaukset ovat hyvin tuttuja. Kertomus tuhlaajapojasta lienee kaikkein tunnetuin Jeesuksen vertaus. Tarinat kadonneesta rahasta ja eksyneestä lampaasta ovat myös kuuluisia. Nämä kertomukset opettavat meille paljon Jumalasta, mutta ne toimivat myös mallina siinä, kuinka suhtautua ns. syntisiin ihmisiin. Jeesushan kertoi nämä vertaukset vastauksena tähän syytökseen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Kaikki kolme vertausta päättyvät juhlaan ja löytämisen iloon. Ainoa kertomuksen henkilö, joka ei juhli, on tuhlaajapojan vanhempi veli, joka paheksuu ilonpitoa. Samaan tapaan kuin fariseukset paheksuivat Jeesusta. Jeesus siis asettaa kuulijoilleen haasteen: tuletko mukaan, vai jäätkö pihalle murjottamaan? Tästä seuraa kuitenkin kysymys: Olivatko Jeesuksen seurassa olleet ihmiset siis ”löytyneet” eli olivatko he tehneet parannuksen ja aiheuttaneet syyn juhlaan? Jeesus tosin sanoo, että juhlan syyksi riittää yksikin parannuksentekijä. Silti minulle tulee vaikutelma, että Hän ei vaatinut ihmisiltä näkyvää käyttäytymisen muutosta, jotta suostuisi tulemaan heidän kotiinsa. Tunnettu esimerkki on Sakkeus, jonka luokse Jeesus tuli aivan yllättäen. Muutos tuli tosin hänen kohdallaan jälkikäteen. Mutta yleisesti kysymys siis kuuluu: Mikä siis oli muuttunut, jotta juhlaan oli aihetta?
Minun nähdäkseni vastaus on se, että Jeesus oli tullut paikalle. Nämä ihmiset olivat päässeet Jumalan valtakunnan vaikutuspiiriin ja se ennen pitkää muutti väistämättä heidän elämäänsä. Tämän luvun alussa myös korostettiin sitä, että ihmiset olivat itse tulleet Jeesuksen luo kuullakseen Häntä. He siis kaipasivat elämäänsä muutosta, toisin kuin fariseukset, jotka tulivat paikalle vain arvostelemaan.
Jeesuksen esimerkki antaa meille mallin, kuinka toimia seurakunnassa. Kaikki halukkaat saavat tulla ja osallistua. Ei pidä väheksyä sitä tosiasiaa, että he yleensä ovat tulleet paikalle. Jeesuksenkin kuulijoilla oli varmasti erilaisia motiiveja, mutta silti Hän otti heidät kaikki vastaan. Seurakunnassakin voimme luottaa siihen, että läsnäoleva Jeesus saa aikaan muutoksen ja Hänen valtakuntansa leviää.
Marko