Edellisten lukujen aikana on pikakelattu useiden kuninkaiden elämä ja valtakausi. Nyt tahti hidastuu huomattavasti ja huomio siirtyy kuninkaasta profeettaan. Elia onkin yksi Vanhan Testamentin tunnetuimmista hahmoista. Vastaavasti kuningas Ahab ja hänen vaimonsa Isebel ovat myös kuuluisia, joskin suurelta osin juuri Elian ansiosta.
Eilisen luvun lopussa Ahabista sanottiin, että hän oli pahin kaikista kuninkaista. Aikaisemmat kuninkaat olivat kyllä palvoneet kullattuja sonnipatsaita, mutta ilmeisesti muuten heidän tapansa olivat olleet samankaltaisia kuin Juudan puolella. Jerobeam, joka oli ensimmäinen Israelin kuningas, jopa väitti näiden patsaiden olevan Herra! Hänen kannaltaan se oli puhdasta laskelmointia ja yritys vierottaa kansa Jerusalemin temppelistä. Nyt Ahab siirtyi palvomaan Baalia ja se merkitsi aivan eri kulttuurin ja uskonnon omaksumista.
Tässä luvussa nähdään, miten Herra piti huolta Eliasta nälänhädän aikana. Elia oli ennustanut kuivuuden tulemisen ja joutui sen vuoksi piiloutumaan. Tämä on klassinen esimerkki siitä, kuinka ihmisten on tapana suuttua viestintuojalle. Elia ei ollut sen enempää syypää kuivuuteen kuin postimies veromätkyihin. Tämä kuitenkin osoittaa sen, että ihmiset olivat jo erkaantuneet Jumalasta ja pitivät Eliaa jonkinlaisena noitana, joka pystyi omalla voimallaan aiheuttamaan onnettomuuksia. Näin ollen ei ole ihme, että he kääntyivät häntä vastaan. Tässä tilanteessa he olisivat tarvinneet opetusta, jotta olisivat voineet ottaa Elian sanoman vastaan oikealla tavalla.
Tämä sama ongelma on seurakunnalla nykypäivänäkin. Kristillisen sanoman vastaanottoa vaikeuttaa suuresti se, että ihmisten maailmankuva on muuttunut niin paljon. Haasteenamme on tutustua nykyihmisten maailmaan niin hyvin, että osaamme puhua sillä tavalla, että sanomamme koskettaa heitä.
Jumala siis piti kuitenkin Eliasta huolta. Ensin häntä ruokkivat korpit ja sitten köyhä leski. Korppi on haaskansyöjä, joten sen ilmaantuminen usein liitetään kuolemaan. Sitähän pidetään joskus vieläkin pahanilmanlintuna. Leskien asema oli Israelissa vaikea ja nälänhädän aikana se oli varmasti melko toivoton. On hyvin mielenkiintoista, että Jumala valitsi juuri nämä pitämään Elian hengissä. Tämä luku vahvasti vihjaa katsomaan maailmaa Jumalan mahdollisuuksien silmälaseilla. Luku toimii myös lupauksena siitä, että Jumala pitää meistä huolen.
Johanneksen evankeliumin alku on niin rikas, että siitä täytyy vain poimia jotain ja keskittyä siihen. Tällä kertaa pysähdyin näihin tuttuihin sanoihin:
”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Jeesus ei tullut maan päälle vain suorittamaan tehtävää ja kuolemaan. Hän tuli kertomaan ja näyttämään meille, minkälainen on Jumala ja Hänen valtakuntansa. Kaikki, mitä Jumalasta tarvitsee tietää, käy ilmi, kun katsoo mitä Jeesus oli, teki ja sanoi. Jo pelkästään se tieto, että Jeesus tuli maan päälle, kertoo Jumalasta. Hän ei jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan tuli yhdeksi meistä. Tästä syystä evankeliumeja kannattaa lukea uudestaan ja uudestaan, jotta oppisimme tuntemaan Hänet. Jeesuksen erityislaatuisuus tuli esiin pienissä ja suurissa asioissa. Tässä suhteessa ihmisten vastaanottokyky oli aika erilainen. Natanaelin tämän luvun lopussa tarvitsi kuulla Jeesukselta vain pari lausetta. Toisaalta Johannes myöhemmin kertoo Tuomaksesta, joka tarvitsi uskoakseen paljon konkreettisempia todisteita. Johannekselle itselleen näyttäisi tärkeintä olevan Jeesuksen persoona. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Tämä luku kehottaa katsomaan Jeesusta eri tavoin. Voimme tutkia hänen sanojaan, tekojaan, luonnettaan jne. Tai vain katsella Hänen kirkkauttaan, kuten Johannes itse asian ilmaisi. Kaikki nämä eri tavat kertovat meille jotain uutta Jumalasta.
Marko