Nabotin kohtalo muistuttaa Urian kohtaloa. Valta-aseman väärinkäytöksellä molemmissa tapauksissa surmattiin syytön mies. Varsinainen juonittelija ei ole tällä kertaa kuningas, vaan hänen vaimonsa Isebel. Tekstistä ei käy ilmi, oliko Ahab tietoinen kaikista likaisista yksityiskohdista, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun hän sai tietää, että hänet suututtanut mies oli kätevästi kuollut, niin hänen olisi pitänyt ottaa asioista selvää.
Tämä luku päättyy kuitenkin jossain määrin onnellisesti. Ahab nöyrtyy Jumalan edessä ja hänelle langetettu tuomio lieventyy. Vaikka Ahab muistetaan pahana kuninkaana, niin hänessä kuitenkin oli toinenkin puoli. Kun tämän tiedon liittää siihen, mitä hänestä muualla kerrotaan, niin voisiko olla, että hän oli vain liian kiltti, eikä uskaltanut sanoa ei. Tämän päivän luvussakin todetaan, että hän teki pahat tekonsa vaimonsa yllyttämänä. Yrittäessään ”vain” olla toisille mieliksi, hän tuli tehneeksi paljon pahaa. Mielenkiintoista kyllä, ihminen, joka ei halua pahoittaa toisten mieltä, voi olla ihan yhtä huono hallitsija kuin väkivaltainen despootti. Hän vain pahaa tehdessään kätkeytyy toisten selän taakse ja pesee kätensä vastuusta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kiltteys sinänsä olisi huono ominaisuus, mutta selkärangattomuus on. Nämä kaksi asiaa on helppo sekoittaa keskenään.
Olen ennenkin miettinyt Jeesuksen kysymystä Betesdan lammikon luona tapaamalleen miehelle: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Äkkiseltään tämä saattaa tuntua oudolta, sillä olihan mies ollut sairaana miltei neljäkymmentä vuotta. Tokihan hän halusi parantua! Varmasti kivuista ja säryistä vapautuminen olikin hänelle mieluista, mutta kokonaisuuteen sisältyi paljon muutakin. Parantuminen merkitsisi hänelle uutta identiteettiä. Tähän mennessä hän oli ollut ”rampa Betesdan lammikolla”. Osa ei ollut kaksinen, mutta se oli ainut, mitä hänellä oli. Mitä hän sanoisi itsestään tästä eteenpäin? Mies vailla menneisyyttä? Häneltä myös varmasti puuttui paljon sellaisia taitoja ja tietoja, jotka muut olivat oppineet jo lapsena. Tervehtyminen merkitsi hänelle siis valtavaa haastetta ihan käytännön tasolla. Lisäksi mies oli ajautunut yhteiskunnan ulkopuolelle. Hänen tuttavapiirinsä koostui muista sairaista. Menettäisikö hän nyt kaikki ystävänsä? Ja lopulta pitää miettiä myös hengellistä puolta. Vakava sairaus voi toimia syntipukkina, joka estää meitä ottamasta vastuuta elämästämme ja käytöksestämme. Emme tiedä, oliko miehen kohdalla näin, mutta ehkä teksti viittaa vähän siihen suuntaan. Jeesus nimittäin sanoi kohdattuaan hänet myöhemmin terveenä näin:
”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.”
En tiedä, oliko tämä vain ylipäänsä hyvä elämänohje vai viittasiko Jeesus miehen aikaisempaan elämään ja tarkoitti, että se meno ei voinut jatkua. Tämä puoli miehen elämässä jää arvoitukseksi, mutta muuten hänen tilanteeseensa pystyy kyllä samaistumaan. Edellä olevia kysymyksiähän me kaikki joudumme pohtimaan, kun elämämme on saamassa uuden suunnan. En olisi yhtään yllättynyt, jos mies pohdittuaan hyviä ja huonoja puolia, olisi lopulta päättänyt jatkaa kuten tähänkin asti. Uskon, että se mahdollisuus oli todella olemassa, sillä Jeesus ei olisi parantanut häntä väkisin. Onneksi hän ei tehnyt niin ja uskalsi ottaa haasteen vastaan. Tässä hän toimi meille hyvänä esikuvana.
Marko