Joh 13
Päivän luvun ensimmäinen jae päättyy näin: “Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.” Mieleeni on jäänyt jostain lukemani ajatus, että rakkauden osoittaminen loppuun asti voi viitata alkukielisessä tekstissä kahteen eri asiaan. Jeesus rakasti omiaan ajallisesti loppuun asti. Ja toisaalta heidän heikoimpiin hetkiinsä eli pohjalle asti. Molemmat ulottuvuudet ovat tärkeitä.
Tässä luvussa minua koskettavat myös jakeet 34 ja 35: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Johannes muisti tämän Jeesuksen opetuksen tarkasti ja liitti sen osaksi evankeliumiaan. Johanneskin oli monessa mielessä epäkypsä opetuslapsi, joka oli vaatimassa ensimmäisiä sijoja taivaassa ja oli valmis tulella tuhoamaan samarialaisen kylän väen. Jeesus rakasti Johannestakin loppuun asti niin parantavasti, että Johanneksesta tuli rakkauden apostoli.
2 Kun 7
Elisan profeetalliset sanat kävivät toteen ja Samarian piiritys päättyi. Spitaaliset menivät syyrialaisten leiriin ja totesivat syyrialaisten lähteneen pois. Spitaaliset saivat syötävää ja kahmivat itselleen rikkauksia. He totesivat sitten, että he eivät tee oikein, jos eivät kerro löydöstään muille. He sanoivat, että tämä päivä on hyvän uutisen päivä, 7:9. Se oli totta, spitaalisten löytö pelasti koko samarian kaupungin nälänhädän kurimuksesta.
Jossain mielessä elämme samassa tilanteessa. Me olemme löytäneet syötävää, meillä on hyvä sanoma kerrottavana.
Mika