Mikä sai Hanunin epäilemään Daavidin motiiveja (1. Aik. 19:1-4)? Daavid oli ollut hänen isänsä ystävä ja liittolainen, joten voisi olettaa, että hän tiesi tai tunsi Daavidin. Vai oliko niin, että hän oli niin nuori, ettei hänelle ollut muodostunut käsitystä Daavidista ja että hän oli sen vuoksi neuvonantajiensa armoilla? Joka tapauksessa epäluulolla oli vakavat seuraukset.
Epäluulo voi mielestäni olla tervettä viisautta ja harkintaa uusia ihmisiä kohdattaessa ja uusissa tilanteissa. Mutta pahimmillaan siitä voi tulla este, joka vaikeuttaa elämää sekä uusien ihmisten ja asioiden kohtaamista. Astetta hankalammaksi tilanne voi muuttua, jos epäluulot perustuvat toisten ihmisten mielipiteisiin, jotka alkavat ohjaamaan omaakin toimintaa. Ihminen ei enää toimikaan omista lähtökohdistaan, vaan on riippuvainen muiden ohjailusta.
Olin koulukiusattu yläasteella. Se vaikutti suuresti siihen, että aloin suhtautua ihmisiin epäluuloisesti, mikä rajoitti todella paljon elämää ja vei myös elämänilon. Meni monia vuosia, että epäluulo alkoi helpottaa, mutta vieläkin tunnistan sen omassa käyttäytymisessäni.
Olen myös elämäni aikana huomannut, että toisiin ihmisiin olisi hyvä tutustua ilman ennakkokäsityksiä. Matkan varrella on tullut vastaan monia tilanteita, joissa toiset ihmiset ovat ”laukoneet” vahvoja mielipiteitä toisista ihmisistä. Jos niiden olisi antanut vaikuttaa, niin oman kokemukseni mukaan ihmisistä olisi syntynyt aivan virheellinen mielikuva.
Ihmissuhteet eivät aina ole helppoja, koska olemme rikkinäisiä ihmisiä. On myös muistettava, että ihmissuhteissa voi olla kyse hengellisestä taistelusta, jota Ilmestyskirjan kohta tänään kuvaa. Sen vuoksi kannattaa rukoilla myös ihmissuhteiden puolesta, koska Jumalalla ja meillä riittää niissä tehtävää.
Pekka