Kuningas Ahasilla on vähän samantapainen filosofia kuin Paavalin ajan ateenalaisilla. Hän uhrasi varmuuden vuoksi kaikille lähiseudun jumalille, jotta ei suututtaisi heistä ketään. Yritys ei tietenkään onnistunut, mutta hyvin inhimillistähän tuo on. Tämä on myös nykyään suosittu ajatus. Tosin se ehkä muotoiltaisi vaikka niin, että kaikki uskot tai uskonnot ovat samanarvoisia. Ajatusharha on tietenkin siinä, että jumalat eivät ole samanlaisia ja noin vain keskenään vaihdettavissa. Ahasjasta esimerkiksi kerrotaan tällaista: ”Hän uhrasi Ben-Hinnomin laaksossa ja pani poikansa kulkemaan tulen läpi.”
Ahasja joutui siis pettymään ja hän kärsi tappion toisensa jälkeen. Yksi tappio tuli veljeskansalle Israelille ja suuri joukko Juudan asukkaista joutui vangiksi. Onneksi paikalla oli profeetta ja muutama muu, jotka saivat heidän luopumaan naapureidensa orjuuttamisesta ja vangit lopulta vapautettiin. Tämä oli minusta lohdullinen kertomus. Jumala piti omistaan huolta kaikkein synkimmälläkin hetkellä.
Edellä mainittu kertomus orjien vapauttamisesta on myös sikäli merkittävä, että se paljastaa sen, että israelilaiset olivat hyvin tietoisia siitä, että heidän elämänsä oli menossa väärään suuntaan. Heille oli kyllä saarnattu Jumalan lakia, mutta heillä ei tainnut olla aavistustakaan siitä, miten huonoon suuntaan kääntyneen kurssin voisi oikaista. Sama ongelma oli Jeesuksen ajan fariseuksilla ja heidän seuraajillaan. Tiukka lakihenkisyys johti ulkokultaisuuteen ja teeskentelyyn: ”He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.” Toinen lakihenkisyyden ongelma on se, että se johtaa arvojärjestyksen vääristymiseen. Onhan helppoa tehdä tarkkoja käyttäytymisohjeita helposti hallittavista asioista. Tai kuten Jeesus asian ilmaisi: ”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.” Niinpä niin, tilistä maksettavat kymmenykset voi mitata, mutta kuinka tiedät olevasi riittävän oikeudenmukainen.
Tämän tekstin ääressä haluan kuitenkin keskittyä näihin Jeesuksen sanoihin: ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” Jeesus käyttää tässä luvussa aika kovaa kieltä, mutta se johtuu siitä, että Hän oikeasti välittää.
Marko