Tämän päivän luvuista saa monenlaista asiaa, tällä kertaa valitsin asian jota en ole kovin usein pohtinut. Vanhan testamentin luvussa on kohta: “Muista, Herra, kuinka lyhyt on ihmiselämä, kuinka mitättömiksi olet luonut Aadamin lapset!”
Entä jos eläisimme satoja ellei tuhansia vuosia täällä maan päällä. Tai jos pystyisimme elämään vedessä tai ulkoavaruudessa ilman teknisiä apulaitteita. Entä jos pystyisimme siirtymään minne tahansa maapallolla, tai jopa maailmankaikkeudessa pelkästään ajattelemalla… hmm..menee hieman scifin puolelle mutta jaksakaa lukea vielä hetki 🙂
Jos tilanne olisi edellä mainitun kaltainen, niin kaipaisimmeko Jumalaa? Vai pitäisimmekö itseämme hänen kaltaisenaan? Kun katsoo maailmankaikkeutta ja meidän omaa luomakuntaamme, niin on ihmeteltävä että kuinka ihminen on selvinnyt tähän asti.
Se että me emme ole kovin pitkäikäisiä ja olemme varsin heiveröisiä tässä maailmassa, saati maailmankaikkeudessa, ei taida olla pelkkää sattumaa.
Kun ihminen näkee oman heikkoutensa, niin se saa ihmisen kaipaamaan jotain suurempaa, jotain mihin tukeutua. Jumalan.
Kun ihminen näkee oman heikkoutensa, niin se saa ihmisen tarvitsemaan toista ihmistä. Se saa ihmisen myös ymmärtämään toisen ihmisen heikkouden ja avuntarpeen.
Tätä kun pohtii, niin se että olemme heikkoja ja avun tarpeessa sisältää suurta viisautta…
–Tomppa