Onkohan mitään niin ihanaa tunnetta kuin se, kun luulee joutuvansa pulaan, muttei sitten joudukaan? Kiitollisuus tulvii sisimmästä ihan itsekseen, yhtään pakottamatta tai teeskentelemättä. Esterin kirjan kahdeksas luku kertoo juutalaisten helpotuksesta ja kiitollisuudesta, kun heidän kansansa ei joutunutkaan tuhottavaksi. Vaikka vertaus onkin ehkä löyhä tai ilmiselvä, tulin tänään ajatelleeksi sitä, miten iso kiitollisuus täyttää meidänkin sydämemme, jos jaksamme aina palata muistamaan sen, miten onnettomalta kohtalolta Jeesus on meidät pelastanut. Me olimme matkalla kohti iankaikkista eroa Jumalasta, mutta näin ei ole enää! Juhlitaan!
Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa on selontekoa siitä, miten laki, lankeemus ja synti liittyvät toisiinsa. Loppupuolella on inhimillisyyden lyhyt tiivistys jakeessa 21: ”Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.” Olet varmasti huomannut, että joka vuosi tehdään maailmanparannusbiisejä ja julkilausumia tai kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen. Onko maailmasta siis tullut hyvä? Ei. Edelleen on sotaa, riistoa, nälkää, ilmasto-ongelmia ja epäoikeudenmukaisuutta. Me haluaisimme kyllä hyvän maailman, mutta emme pysty luomaan sellaista. Onneksi tiedämme, että lopulta Jumala pelastaa meidät kuolemasta ja kärsimyksestä, muuten toivo olisi mennyttä.
Esteri