Job 2, Room. 11

Job 2

Jobin koettelemukset jatkuvat ja nyt hän kaikkien aikaisemmin tapahtuneiden kauheuksien lisäksi menettää vielä terveytensäkin. Läheisistä ihmisistä hänellä on jäljellä enää vain vaimo, joka hänkin kehottaa Jobia luovuttamaan.  En oikein osaa tätä kommentoida. Jobin paikalle saapuneet ystävät antavat meille joka tapauksessa hyvän esimerkin, kun he ”päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä”. Jobin kirjan seuraavista luvuista tiedämme, että näin he eivät lopulta kuitenkaan toimineet, mutta  tarkoitus oli hyvä.  Ja he myös aloittivat viisaasti vain olemalla hiljaa läsnä. Näin tämä luku opettaa meille epäsuorasti, ettei kärsiviä ihmisiä ei saa jättää yksin.

Room. 11

Paavalin pitkä opetus  juutalaisten pelastumisesta päättyy tähän lukuun.  Luvusta nousee kaksi toivoa herättävää ajatusta: Ensinnäkin, vaikka juutalaiset yleisesti ottaen eivät ottaneet evankeliumia vastaan, heidän joukossaan oli kuitenkin uskovia. Paavalihan oli itsekin tästä esimerkkinä. Toisekseen luvun lopusta löytyy lupaus siitä, että lopulta juutalaisetkin ottavat pelastuksen vastaan. 

Lopulta juutalaisten vastahakoisuudesta on hyviäkin seurauksia. Paavali nimittäin sanoo, että ”heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille”. Tätä ajatusta en tosin oikein ymmärrä.  Kyllä kai Jumalan alkuperäinen suunnitelmakin oli pelastaa kaikki kansat, ei vain juutalaiset?  Ehkä tässä viitataankin siihen, että juutalaisten vastarinta pakotti alkukristityt pois omalta mukavuusalueeltaan Jerusalemista ja Juudeasta pakanoiden pariin.  Näinhän Apostolien Teot kertovat  käyneen esimerkiksi Samariassa.

Joka tapauksessa meille riittää tieto, että juutalaisten pelastus, niin kuin historian vaiheet yleensäkin, on  Jumalan käsissä. Tärkeää on vain, että itse pidämme kiinni Jumalan hyvyydestä. Paavali kehottaa nöyryyteen ja varoittaa ylvästelemästä varsinkaan suhteessa juutalaisiin. Tätä kehotusta ei ole historian kuluessa tosin kovin hyvin noudatettu. 

Tämän luvun ääressä on hyvä rukoilla, että yhä paremmin oppisimme näkemään Jumalan suuruuden.

Marko