Snl. 20
Tässä luvussa on joitakin ajatuksia, joiden vastineita löytyy myös Uuden Testamentin puolelta.
1) Kuka voi sanoa: »Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa»?
2) Älä sano: »Minä maksan pahalla pahan», luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi.
3) Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan?
4) Älä harkitsematta lupaa pyhää lahjaa – olet ansassa, jos lupaustasi kadut.
Näitä voi järjestyksessä verrata vaikka näihin kohtiin:
1) Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. (Room 3:23-24)
2) Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: »Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan» – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: »Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.» Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. (Room 12:19-21)
3) Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: »Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot.» Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. Näin teidän tulisi sanoa: »Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.» (Jaak 4:13-15)
4) Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: ’Älä tee väärää valaa’ ja ’Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut’. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. (Matt 5:33-35)
Sananlaskuja lukiessa näiden kohtien yhdistävä piirre on taustalla piilevä kehotus nöyryyteen. Uusi Testamentti lisää näkökulman Jumalan valtakunnasta. Nöyryys ei ole itseisarvo, vaan siihen sisältyy usko Jumalan huolenpitoon. Toisaalta nöyryys on myös rohkeutta nähdä oma elämämme ja asemamme totuudenmukaisesti.
Luuk. 14
Jeesus paransi miehen sapattina ja sekös harmitti hänen vastustajiaan. Jeesuksen perustelu sille, miksi hän teki tekonsa silloin eikä vasta huomenna, on todella mielenkiintoinen: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?”
Kyseinen mies sairasti kroonista sairautta ja hän oli kärsinyt vaivastaan todennäköisesti jo pitkään. Voiko hänen tilannettaan todella verrata kaivoon pudonneeseen lapseen, joka on tietenkin välittömässä hengenvaarassa? Jeesuksen vastaus kertoo, että Jumalalla on kiire auttaa. Se myös kertoo Jeesuksen myötätunnosta kärsivää ihmistä kohtaan. Hänen mielestään lisäodottaminen olisi ollut kohtuutonta.
Marko
