Tämä luku kuvaa Jesajan näkyä tulevasta rauhan ajasta, jolloin miekat taotaan auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Noista välineistä päätellen rauhan aikana voisi ajatella olevan maanviljelystä ja vesakoitten hoitoa. Ehkä tämä on kuitenkin vain kielikuva aseisiin käytetyn metallin hyödyntämisestä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Väkisinkin tulee pohtineeksi, mikä on eri valtioissa se pääomien määrä, joka on sidottu aseisiin. Vielä ei ole vallitsevana toimintamallina havaittavissa asemetallien rauhanomaista uusiokäyttöä.
Luvun loppuosassa kerrotaan Herran Sebaotin päivästä (12). Rivien välistä voi lukea ja tulkita, ettei noilla aseilla ole silloin mitään virkaa. Houkutteleva tulevaisuuden kuva. Jesajan kirjan ennustuksien aikajännettä en riviuskovana kunnolla jäsennä, mikä ennustettu asia on jo tapahtunut ja mikä edessä. Tämä asia lienee edessäpäin. Sitä odotellessa.
Heprealaiskirje on vahvaa tekstiä. Sehän on kirjoitettu heprealaisille, siis juutalaisille, joilla oli monenlaisia uhreja ja uhrikäytänteitä. Seurakunnalla oli houkutus palata niihin, olihan se vahvaa kansan uskontokulttuuria. Heprealaiskirjeen kirjoittaja perustelemalla perustelee, etteivät vanhat uhrit ja uhraaminen enää toimi, kun on Jeesuksen Kristuksen kertakaikkinen uhri (10). Oletteko panneet merkille, että ilmaston suojelemiseen liittyy jonkinlainen hyvittelykäytäntö esim. jos lentämällä matkustaa (synti), pitää koettaa hyvittää lentosaaste maapallolle (kai) vaikka istuttamalla puu (uhri, omantunnon puhdistus). Kaunis ajatus, mutta valtavan orjuuttavaa.
”Koska meillä on suuri pappi (Jeesus) Jumalan huoneen hallitsijana, astukaamme esiin vilpittömin sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä” (jakeet 21-22; Suomen kansan raamattu). Täydellinen uhri, täydellinen puhtaus ja lepo nyt ja aina.
Pirkko