Edellisen luvun kauheudet ovat jääneet taakse ja nyt vietetään juhlaa Siionin vuorella. Kuolemaa ei ole, joten tämä on kuvaus taivaasta. Pitojen keskellä luodaan katsaus menneisiin vaikeuksiin ja muistellaan sitä, kuinka Herra oli huonompinakin aikoina pitänyt huolta:
Sinä olit turvapaikka heikolle,
pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana,
suoja rankkasateessa, varjo helteen tullen.
Taivaassakin siis muistellaan elämää maan päällä. Puhutaan samoista tapahtumista kuin edellisessä luvussa, mutta sävy on hyvin erilainen. Tarvitsemme ”Jumalan silmälasit”, jotta näemme historiamme Hänen silmillään. Tämä ei tarkoita vaikeuksien kieltämistä, vaan sitä, että saamme tapahtumiin uuden näkökulman.
Tässä luvussa Jeesus puhuu paljon itsestään. Lehtimajanjuhlalla oli erilaisia merkityksiä ja yksi niistä oli Messiaan ja tulevan lunastuksen odottaminen. Nyt Jeesus liitti nämä merkitykset itseensä.
Millä Jeesus sitten perusteli väitteensä?
Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.
Toisin sanoen, jos joku tosissaan haluaa seurata Jumalaa, hän ennen pitkää huomaa, että Jeesus puhuu Hänen kanssaan samaa kieltä. Jeesuksen opetuksissa on tosiaan sellaista syvyyttä, että niitä voi tutkia vuosikausia ja aina löytää jotain uutta. Ne myös kestävät aikaa ja tuntuvat vielä kahdentuhannen vuoden jälkeenkin ajankohtaisilta ja haastavilta. Tämä on mielestäni todiste siitä, että Hänet kannattaa ottaa vakavasti.
Luvun loppupuolella on yksi Jeesuksen ajaton kehotus:
Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: »Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.» Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.
Me kaikki tarvitsemme uutta elämää ja Pyhän Hengen tuoretta kosketusta. Tämä on hyvä rukouspyyntö mukaan otettavaksi tästä luvusta.
Marko