Kun jumalanpalveluksiin kokoontuminen on koronarajoitusten vuoksi välillä mahdotonta, Jeesuksen viinipuu ja oksat –vertaus on saanut uutta syvyyttä. Kirkkoon ei olekaan saanut mennä, eikä toisia uskovia tavata kuin arastellen ja tautia peläten. Ainakin minulle yksin uskominen ja toiveikkaana pysyminen on ollut vaikeaa nettikirkoista ja kavereiden kanssa soitetuista WhatsApp-puheluista huolimatta. Vaikka onneksi niitä on ollut!
Jos uskomme ja toivomme perustuvat johonkin muuhun kuin Jeesukseen, meille käy kuin puusta katkaistulle oksalle, joka kuivuu ja kuolee pian. Yhdessä toisten kanssa uskoessa usko pysyy lämpimänä ja elävänä helpommin kuin yksin. Se on kuin mehiläisyhdyskunta, joka selviää kylmän talven yli vain pesässä tiiviinä parvena, niin, että reunalla olevat mehiläiset vaihtavat vuorostaan parven keskelle, jossa lämpöä voi yli 20 astetta, vaikka ulkona oli kova pakkanen.
Hedelmän tuottaminen on myös jännittävä paradoksi. Hedelmä kypsyy vain yhteydessä Jeesukseen. Ilman Jeesusta emme saa aikaan mitään pysyvää. Hedelmää ovat muun muassa galatalaiskirjeessä listatut Hengen hedelmät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Hedelmää syntyy myös, kun kohtaamme toistemme hätää ja tarpeita. Jumala vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen (Fil. 3:13). Hän antaa meille myös sanat ja voimaa auttaa ja palvella:
”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa.” (1. Piet. 4:11.)
Meillä jokaisella on Jumalalta saatuja erilaisia persoonallisia ominaisuuksia, kiinnostuksia, taitoja ja intohimoja. Ne saavat meidät suuntautumaan erilaisiin asioihin ja kohtaamaan ihmisiä eri tavoin. Kuljetaan tänäänkin Jeesukselta kysellen, missä ja miten meidän on hyvä energiaamme ja aikaamme käyttää.
Heli