Jesajan kirja, kuten muutkin Raamatun kirjat, ovat monikerroksisia. Historian taphtumiin viittavia, Jeesuksesta kertovia ja samalla ne osuvat ja koskettavat ja rohkaisevat myös jokaista lukijaa henkilökohtaisesti. Tässäkin luvussa on monta rohkaisevaa jaetta, mitkä sopisivat vaikka huoneentauluiksi. Tai ainakin ulkoa opeteltaviksi.
Tänään pysähdyin luvun loppujakeiden äärellä, niiden otsikkona on ”Israelin synti, Herran armo”. Ensi lukemalta tämä jakso tuntui aika kovaltakin tekstiltä. Herra toruu kansaansa ja sen kovaa sydäntä, mutta jakeessa 25. Herra jatkaakin: ” Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.” Tässä tulee se ”Jumalan mutta”, mistä taannoin Mika puhui ja mistä eilen kirjoitin.
Herra itse teki sen päätöksen, että Hän antaa anteeksi. Hän ei siis enää jäänyt odottelemaan, että kukaan edes katuisi ja pyytäisi ja anelisi anteeksiantoa. Vaan Hän itse päätti antaa anteeksi. Mikä valtava näkökulma tästä aukeaakaan! Jumalan anteeksianto on siis valmiina meille jokaiselle. Kaikki on jo sovitettu ja anteeksiannettu. Ei ole olemassa kuin anteeksiannettuja syntejä, koska Jeesus sovittu kaikki maailman synnit. Meiltä siis odotetaan, että otamme lahjan vastaan ja käyttöön. Sitä ei tarvitse sen enempää pyydellä tai anoa, epäillä sen lahjan saamista. Herra itse on päättänyt sen antaa ja odottaa, että otan vastaan ja annan tämän anteeksiannon muuttaa sydäntäni. Tätä tarjousta ei kyllä kannata jättää käyttämättä!
Tiina