Jeremian kirjan kolmannessa luvussa verrataan monta kertaa Jumalan ja Israelin/Juudan välistä suhdetta ihmisten välisiin suhteisiin, kuten isän ja lapsen tai miehen ja vaimon väliseen suhteeseen. En osaa sanoa, onko tällaista havaittavissa muissa uskonnoissa, mutta oli niin tai näin, niin mielestäni kristinuskossa on ihanaa se, miten läheisen kuvan Jumalasta saa näiden kielikuvien perusteella. Jumala on tietysti jotain vielä isompaa ja upeampaa kuin voimme koskaan käsittää, mutta nämä kuvat antavat häivähdyksiä siitä, mitä on olla suhteessa elävän Jumalan kanssa. Se ei ole etäistä ja välinpitämätöntä, vaan yhtä aitoa ja ihmeellistä kuin meidän keskinäiset suhteemme maan päällä.
Matteuksen evankeliumin kolmannessa luvussa kerrotaan, miten Johannes Kastaja aloitti toimintansa ja miten Jeesus kävi myös hänen kasteellaan. Johanneksen kasteelle yrittivät tulla myös jotkut fariseukset ja saddukeukset. En osaa aivan täysin eritellä Johanneksen vastausta heille, sitä varten tarvittaisiin parempia historiallisia ja teologisia valmiuksia, mutta selvää kuitenkin on, ettei hän kelpuuttanut heitä kasteelle noin vain. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen muistutus siitä, ettei meidänkään tule suhtautua välttämättä täysin sinisilmäisesti jokaiseen, joka sanoo uskovansa. Ihmiset voivat juonitella monenlaista tälläkin elämän osa-alueella. Tietenkään ylenkatsovaksi tai tuomitsevaksi ei kristityn tule ryhtyä, mutta puolueeton rehellisyys ihmisten kohtaamisessa voi joskus johtaa siihenkin lopputulokseen, ettei jonkun uskoa tai kääntymystä voi pitää täysin vilpittömänä. Näihin tilanteisiin ja niiden arvioimiseen tarvitsemme taatusti ison määrän viisautta ja Pyhän Hengen johdatusta!
Esteri