Tälle päivälle aika painavaa, ellei jopa painostavaa sanottavaa raamatun luvuissa. Jos mieli on raskas ja arjen/maailman asiat painaa päälle, niin sellaisella mielellä tällaisista luvuista löytää kyllä lisää kiviä reppuun kannettavaksi näin kuvainnollisesti sanoen. Vai onko se mieliala joka kääntää näkökulman negatiivisen puolelle. Mitäs jos yrittäisi näitäkin lukuja lukea siitä näkökulmasta että Jumala rakastaa meitä?
Uuden testamentin puolelta havaitsin että luvussa on vertauskuvia lapsesta, lampaasta, veljestä ja “toisesta palvelijasta”. Kun asetan itseni näiden vertauskuvien kaltaiseen asemaan, niin tekstistä tuleekin paljon armollisempaa. Enää ei tarvi lisätä arjen kuormaa raamatun velvoitteilla vaan raamatun sanoma alkaakin keventää kuormaani. Kokeile 🙂
— Tomppa