Paavali sai onneksi tehdä työtä muiden mukaan kutsuttujen ihmisten kanssa. Nyt hän sai mukaansa hyvämaineisen opetuslapsen Timoteuksen, jonka äiti oli juutalainen kristitty. Ensimmäiselle matkalle hän lähti Barnbaksen kanssa, jonka seurasta hän kuitenkin luopui, kun heidän välilleen sukeutui riita kenet otetaan mukaan. Tästä on kerrottu edellisessä luvussa (15:36-39). Riita oli niin kova, että kumpikin lähti omille teilleen oman valitsemansa ihmisen kanssa, Markuksen ja Silaksen. Sinällään oli kyllä outoa, että nämä miehet riitelivät. Paavalista ei ole pahaa sanottavaa aiemmin ja Barnabaskin oli saanut hyvä todistuksen:”Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa” (11:24). Barnabas oli myöskin aiemmin auttanut Paavalia. Juuri hän johdatti tämän apostolien luokse kääntymyksensä jälkeen! Onneksi riita ei jäänyt pysyväksi, sillä Paavali mainitsee kirjeissään myöhemmin Barnabaan ja Markuksen nimittäen heitä työtovereikseen. Mielenkiintoista, että Luukas oli tällaisenkin tapahtuman kirjoittanut talteen. Joskus ihmisten erilaisuus ja vahvat mielipiteet aiheuttavat Jumalan työssä myös riitoja ja vastoinkäymisiä lähimpien ihmisten kanssa. Olemme kaikki vain ihmisiä, ja Jumala käyttää työssään meitä epätäydellisiä ihmisiä. ”Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te” (Apt 14:15). Tärkeää on pitää kutsustaan ja näystään huolta eikä jäädä tuleen makaamaan ongelmien tullessa tai syyttää Jumalaa niistä.
Yhteinen näky ja Henki veivät miehet omille teilleen ja he saivatkin paljon aikaan. Evankeliumi siirtyi Euroopan puolelle ja Herra avasi Lyydian sydämen ottamaan vastaan, mitä Paavali puhui. Myös Lydian perhekunta kastettiin ja vankilasta vapauduttuaan Paavali ja Silas menivät Lyydian luo rohkaisemaan uskonveljiä.
Timoteus sai myös kasvaa ja varttua tärkeäksi työntekijäksi yhdessä Paavalin kanssa. ”Olen sitä varten lähettänyt luoksenne Timoteuksen, joka on minun hengellinen lapseni, rakas ja uskollinen poikani. Hän palauttaa teidän mieleenne, miten minä Kristuksen omana elän ja mitä minä kaikkialla seurakunnissa opetan” (1.Kor. 4:17).
Onkohan tämä nyt sitä opetuslapseuttamista?
Juha