Mitä kunnioitus tarkoittaa 2020-luvulla? Kunnioittavatko lapset enää aikuisia? Näitä pohdintoja saa kuulla aika usein, jos on hommissa sosiaalialalla. Samaan aikaan kuulee pohdintaa siitä, miten auktoriteetti ansaitaan esimerkiksi vastaanottamalla lapsen kaikki tunteet ja joustamalla ristiriitatilanteissa. Nämä ovat oikeassa kontektissa hyviä neuvoja, mutta liiallisuuksiin mennessään ne saattavat uskoakseni kasvattaa lapsia, jotka tuntevat ainoastaan oikeutensa, eivät valvollisuuksiaan. Kristittynä ajattelen, että koska Jumalasta puhutaan Raamatussa toisinaan peljättävänä hallitsijana, joka saa maan vapisemaan psalmin 114 tavalla, on meidänkin toisinaan tarpeellista sisällyttää auktoriteetteihin velvoittava ja periaatteellinen puoli. Turvallinen auktoriteetti syntyy minun mielestäni siitä, että sen kohde tietää kaksi asiaa. 1) Auktoriteetti on todellinen – hänen kanssaan ei pelleillä. Ja 2) Auktoriteetti on hyväntahtoinen ja armollinen. Juuri tällainen on Jumala. Ja ehkä me voisimme pyrkiä olemaan juuri tällaisia auktoriteetteja myös lapsille?
Markuksen evankeliumin yhdeksännessä luvussa oli paljon asiaa, mutta tänään huomioni kiinnittivät kaksi pientä jaetta. ”Hän (Pietari) ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan” (jae 6) sekä ”opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti, mutta eivät rohjenneet kysyä häneltä” (jae 32). Opetuslapset taisivat olla toisinaan ihan todella pihalla. Mutta ajattele, kuitenkin he toteuttivat maailman tärkeimmän tehtävän lähtiessään lopulta kertomaan, että Jeesus elää. Meidän maailmassamme ihaillaan osaavia ja pärjääviä ihmisiä, jotka tietävät, mitä tekevät. Mutta entä jos Jumala ei kuitenkaan edellyttäisi mitään tällaista? Entä jos Hänen työhaastattelussaan kyseltäisiinkin ihan käänteisiä asioita? Kuinka paljon tarvitset Jeesusta? Oletko valmis oppimaan inhimillisesti katsoen täysin järjettömiä asioita? Osaavuus ja pärjäävyys eivät ole tietenkään väärin, mutta muistakaamme, että myös keskeneräisyys on elämässä täysin välttämätön voimavara. Ehkä meille, jotka toisinaan tunnemme, ettei meistä ole yhtään mihinkään, on suuri salaisuus siinä, ettei meidän oikeastaan tarvitsekaan omassa voimassamme mitään ollakaan. Kaikki alkaa Jumalasta ja päättyy Jumalaan, ja Hän voi käyttää jokaista, joka Hänen yhteyteensä haluaa.
Esteri