Tämä on kuuluisa ”Aaronin parta”-psalmi. Veljesten hyvät välit on kuin kallis öljy, joka valuu hiuksista parralle. Tämä mielikuva on aina huvittanut minua, koska ajatus valuvasta öljystä ei tunnu minusta yhtään mukavalta, enkä oikein pidä hajusteistakaan! Toinen psalmista löytyvä kielikuva on jo lähempänä sydäntäni:
Se on kuin aamun kaste, joka Hermonilta laskeutuu Siionin huipuille.
Tässä siis puhutaan veljesten välisestä sovusta, mutta sanoja voinee soveltaa myös ystävyyteen ja seurakuntaankin. Ystävyys on siis jotain, mikä pikkuhiljaa valtaa koko elämämme ja saa kaiken uudistumaan. Kääntäen voisi ajatella, että yksinäisyys saa elämän helposti kuivumaan.
Jatketaan samalla teemalla Uuden Testamentin puolella, kun luvun otsikkona on sopivasti ”Yksimielisyyden ylistys”. Erilaisuuden sietämisestähän Paavali puhui paljon jo edellisissä luvuissa. Tässä hän antaa asialle vielä ”teologisen perustelun”. Se, miten kohtelemme toisiamme, osaltaan kertoo uskostamme Jeesukseen. Hän on hyväksynyt meidät omikseen ilman ehtoja ja käytöksemme muita kohtaan pitäisi kuvastaa samaa asiaa. Tämä muistuttaa Jeesuksen opetuksesta anteeksiantamisesta.
Kun tätä lukua luin, niin kävi selväksi, että yksimielisyyskään ei ole päämäärä sinänsä. Päämäärä on Jumalan tunteminen ja Hänen ylistämisensä. Sivutuotteena tulee kyllä paljon hyvää. Jumala toimii seurakunnassa Pyhän Hengen kautta. Yksimielinen seurakunta on täynnä iloa ja rauhaa.
Marko