Tässä psalmissa verrataan Israelin Jumalaa muiden kansojen jumaliin. Ero on valtava, koska muut jumalat ovat ihmistekoa, kultaa ja hopeaa. Tämä ajatus toistuu Vanhassa Testamentissa usein. Minut se on saanut ihmettelemään, että uskoivatko muut kansat tosiaan itse tekemiensä patsaiden olevan oikeasti jumalia, vai olivatko ne vain symboleita, kuvia toisesta todellisuudesta?
Vaikea sanoa, mutta tosiasia kuitenkin oli, että Israelin Jumalalla ei ollut patsasta. Häneen ei voinut yhdistää mitään visuaalista mielikuvaa. Tässäkin psalmissa lauletaan niiden sijasta Herran nimestä, sanoista ja teoista. Jeesuksen kautta meillä on toki nyt Jumalasta myös kuvia. Uusi Testamentti ei kuitenkaan missään korosta Jeesuksen ulkomuotoa. Me emme tiedä siitä itseasiassa yhtään mitään. Kuin korostaen tätä esimerkiksi Johannes evankeliumissaan kutsuu Jeesusta Jumalan Sanaksi, liittyen siis Vanhan Testamentin ”epävisuaaliseen perinteeseen”. Minusta tuntuu, että tässä on jotain opittavaa, mutta en nyt oikein saa siitä sen syvemmin otetta. Jään siis pohtimaan tätä.
Korinttilaiskirje kirjoitettiin ilmeisesti sen vuoksi, että seurakunnassa oli kriisi:
Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja.
Kyse oli erilaisista uskon tulkinnoista, joista emme enää saa tarkkaa kuvaa. Nämä erot kuitenkin henkilöityivät Paavaliin, Pietariin ja Apollokseen. Paavali ei ollenkaan tykännyt siitä, että jotkut olivat nimenneet ”puolueensa” hänen mukaansa. Hän ei halunnut olla se nimi,, jota seurataan, vaan kaikkien piti olla suoraan Kristuksen alaisia. Sitä paitsi ajatus puolueista oli muutenkin typerä ja sitä hän yrittää takoa kuulijoidensa kalloon puhumalla ”Ristin hullutuksesta”. Meidän on nykyään vaikea ymmärtää kuinka pöyristyttävä sanoma ristiinnaulitusta Jeesuksesta oli sen aikaiselle kuulijakunnalle. Ristiinnaulitsemisessa yhdistyi kammottava kärsimys ja julkinen nöyryytys. Sen oli tarkoitus korostaa kohteensa mitättömyyttä ja voimattomuutta julkisen vallan rinnalla. Sen kokeneelta ihmiseltä riistettiin ihmisarvo kokonaan. Häntä sai myös julkisesti pilkata. Ja nyt kristityt sanoivat, että tämän kokenut Jeesus olikin voittanut Herra. Juutalaiset loukkaantuivat tästä sanomasta jo Mooseksen lain nojalla. Kreikkalaisille koko juttu oli vain täysin päätön. Aivan kuin joku väittäisi, että orjat ovat kuninkaita. On selvää, että jos pääsanoma on tällainen, niin on typerää takertua pikkuseikkoihin tai harrastaa kreikkalaisille tyypillistä filosofista pohdiskelua. Miten voimme kuvitella omalla järjellämme pääsevämme totuuden jäljille, jos uskomme ytimessä on jotain niin paradoksaalista kuin ristiinnaulittu Kristus?
Ja kuitenkin puhe Jumalasta, joka on ”heikoissa vahva”, on aivan valtavan syvä ja viisas ajatus. Se on kuitenkin jotain, mikä pitää enemmän kokea kuin ymmärtää. Ja siksi yksimielisyys ja yhdessä Jumalan edessä aikaa viettäminen on niin tärkeää.
Marko