“Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin” (3).
Sydämeen kirjoittamisesta tuli mieleen kasvatuksen alalla käytetty latinan ilmaisu “ tabula rasa”, tyhjä taulu. Tämän teorian mukaan ihminen syntyy pää tyhjänä, ja identiteetti rakentuu vasta syntymän jälkeisten kokemusten pohjalta. Synnynnäisesti ihmismieli on kuin tyhjä taulu, johon kokemus piirtää jäljen.
Yksi tärkeimmistä kokemuksista elämässä on yhteyden löytyminen Jumalaan. Lain tauluihin kirjoitetut säädökset palvelevat kuolemaa, mutta Henki tekee eläväksi. Laki tuo esiin synnin ja syyllisyyden, mutta ei anna kokemusta armosta ja rakkaudesta. Mielen paatumus pysyy paikoillaan, kunnes Kristus saa sen poistaa ja sydän kääntyy Herran puoleen ja saa vastaanottaa anteeksiannon ja armahduksen. Tällainen kokemus piirtää lähtemättömän jäljen mieleen.
Lapsuuden kokemukset jättävät myös ison jäljen mieleen. Lapsen aivot tallentavat vanhempien kanssa vuorovaikutuksessa syntyneet kokemukset joko rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta, hyväksynnästä tai hylkäämisestä. Lapsi muodostaa käsityksen arvostaan ja pystyvyydestään tämän suhteen kautta, jolle myös aikuisuus rakentuu. Aikuisena tarvitsemme edelleen toisten huomiota ja rakkautta. Hyvien asioiden huomaaminen ja niistä puhuminen saa ihmeitä aikaan. Se vahvistuu, mihin kiinnität huomiota.
Meitä kutsutaan mielen muutokseen myös katselemalla kasvot peittämättöminä Herran kirkkautta. Kun Kristuksen kirkkaus saa valaista sisimpäämme, se antaa varmaan aihetta parannukseen. Muutokseen voi kuitenkin lähteä rohkeasti ja avoimesti, kun saa luottaa Jeesuksen armoon ja rakkauteen ja hyvien asioiden tapahtumiseen. Saakoon armo ja rauha saavat vallata mielen syyllisyyden ja häpeän sijaan!
“Herra on henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus!”
Juha