Hesekielin profetia kuolleista luista on hyvin puhutteleva. Ensinnäkin siitä tulee mieleen luomiskertomus, jossa mm. todetaan, että ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu” (1. Moos. 2:7, vanha käännös, KR 1938). Jumala luo ja ylläpitää yksittäisen ihmisen ja koko ihmiskunnan elämää. Jos hän ottaa henkensä pois, elämää ei ole. Toiseksi profetiasta tulee mieleen Jeesuksen antama hengellinen elämä (Ef. 2:4-5): ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Jeesuksen kanssa. Armosta meidät on pelastettu.” Kolmanneksi profetiasta tulee mieleen Pyhä Henki, joka ylläpitää Jeesuksen lunastamaa elämää meissä (Joh 14:16): ”Minä (Jeesus) käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.”
Jos elämän ihmettä miettii Jumalan kolminaisuuden näkökulmasta, niin Isä on Luoja, Poika on Lunastaja ja Pyhä Henki on Eläväksi tekijä. En ole tätä todellakaan itse keksinyt, mutta muistan, kun tämän jaottelun kuulin ensimmäisen kerran. Se puhutteli ja ainakin itselleni selkeytti kolmiyhteisen Jumalan eri persoonien rooleja.
Kiitos, Isä, elämästä! Kiitos, Poika, lunastuksesta! Kiitos, Pyhä Henki, eläväksi tekemisestä!
Pekka