Hesekielin kirjan luvusta 40 alkava temppelinäky tuli Hesekielille vuonna 573 eKr., ja sitä on tulkittu lähinnä neljällä eri tavalla (Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu, s. 1673):
-
- Näky sisältää pohjapiirustuksen temppelille, joka rakennettiin pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen vuosina 520-515 eKr. Temppeli ei kuitenkaan vastannut näyn yksityiskohtia.
- Näky liittyy Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa rakennettavaan temppeliin.
- Temppelin voidaan nähdä olevan vertauskuva siitä, ”miten kristittyjen seurakuntien tulisi palvella Jumalaa nyt”.
- Näky kuvaa Jumalan tulevaa ja ikuista valtakuntaa, ”jossa hänen läsnäolonsa ja siunauksensa täyttävät maan”.
Olipa tulkintatapa mikä hyvänsä, näky kuvaa ”Jumalan lopullista ja täydellistä valtakuntaa”. Vertauskuvallisuuden puolesta kuitenkin puhuvat näyn uhrikäytännöt, jotka on kuvattu vanhan liiton mukaisesti, koska uudesta liitosta eli Jeesuksesta ei ollut vielä tietoa. Jos lopunaikoina palattaisiin takaisin vanhan liiton uhreihin, Jeesuksen uhri ei olisi ollutkaan riittävä ja lopullinen. Jeesus on kuitenkin lain loppu (Room. 10:4). Jeesuksen jälkeen ei tarvita mitään uutta uhria.
Itselleni Hesekielin näky puhui tällä kertaa ehkä eniten järjestyksestä ja rajoista. Jumalan valtakunnassa vallitsee järjestys ja siellä on selkeät rajat asioille. Kun tämän päivän maailmaa katsoo, tuntuu siltä, että epäjärjestystä ja rajattomuutta on paljon. Ehkä voisi ajatella niin, että nämäkin asiat kuvastavat ihmisen kapinaa Jumalan hyvää tahtoa vastaan. Julkisessa keskustelussa vedotaan ihmisen vapauksiin ja oikeuksiin toteuttaa itseään, mutta kun toimitaan vastoin Jumalan tahtoa, seurauksena on vain hämmennystä ja sekasotkua. Herra, armahda meitä ja tätä maailmaa!
Pekka