Kertomus kolmesta miehestä tulisessa pätsissä on vaikuttava, mutta hyvin tuttu. Muistan tämän jo pyhäkoulusta, vaikkakin versio oli varmaan siistitty. Silloin tätä luki pelkästään sankaritarinana, jossa hyvä voittaa pahan. Nyt mietin sitä, miten ympäröivä yhteiskunta suhtautui kolmen miehen kapinaan. Pitivätkö muut (kuin juutalaiset) heitä arvossa, vai olivatko he vain häiritsijöitä? Nämä kolme miestä eivät olleet keitä tahansa, vaan korkeassa asemassa olevia virkamiehiä. Kyse olisi siis vastaavasta asiasta kuin jos nykyään vaikkapa joku ministeri kieltäytyisi noudattamasta lakia. Nykyään siitä ei ainakaan meillä seuraisi kuolemantuomiota, mutta ura ja toimeentulo olisi varmasti vaakalaudalla. Yleinen mielipide on myös usein tällaisia henkilöitä vastaan ja heitä vain pidetään jääräpäisinä idiootteina. Itse asiassa on mielenkiintoista, että heihin suhtaudutaan näin, eikä aina edes suostuta näkemään sitä, kuinka suuren henkilökohtaisen riskin tällaiset ihmiset ottavat.
Tästä voi tehdä siis seuraavan (erittäin naiivin) johtopäätöksen: yleistä mielipidettä vastaan toimiminen on järkevää vain, jos on oikeassa. Raamatun aikaan kuninkaan sanaa vastaan nouseminen merkitsi helposti jopa kuolemantuomiota, joten kannatti oikeasti miettiä, mikä asia oli taistelun arvoinen. Nuo kolme miestä varmaan joutuivat miettimään joka päivä, missä omat rajat kulkivat. Tämä edellytti elävän jumalasuhteen säilyttämistä.
Jeesuksen ylösnousemus oli odottamaton tapahtuma. Vanhan Testamentin messiasprofetiat eivät sitä ennustaneet. Niissä on vain hämäriä vihjeitä, esimerkiksi Jesaja 53:11:ssä sanotaan Herran kärsivästä palvelijasta: ”Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon”. Aika paljon pitää käyttää mielikuvitusta, että tuon lauseen osaisi nähdä viittauksena ylösnousemukseen. Jälkiviisaana sen ymmärtäminen on tietenkin helpompaa. Kaikki juutalaiset eivät uskoneet edes ylösnousemuksen mahdollisuuteen ja hekin, jotka siihen uskoivat, ajattelivat sen tapahtuvan ”viimeisenä päivänä”. Ei siis ole mikään ihme, että opetuslapsilla oli niin vaikea uskoa, että Jeesus elää. Silti on aika tylyä, että he ajattelivat naisten vain puhuvan omiaan, kun he kertoivat heille asiasta. Ehkä tämä oli Jeesuksen tapa taas kerran opettaa heille nöyryyttä. Naisten asema sen aikaisessa yhteiskunnassa ei ollut kaksinen, mutta Jumalan valtakunnassa asiat ovatkin aivan toisin. Luukas luettelee kolme heistä nimeltä. Tämä merkitsee sitä, että heitä pidettiin arvossa seurakunnassa myöhemminkin, ja heidän nimensä olivat lukijoille tuttuja.
Jeesuksen viimeinen teko ennen taivaaseen astumista oli opetuslasten siunaaminen. Tämän siunauksen ajattelen ulottuvan meihin asti.
Marko