Kaikella on rajansa, pahallakin. Danielin kirjan loppunäky osoittaa, että suuretkin sotasankarit kukistuvat ja menettävät voimansa. Välillä näyttää siltä, että häikäilemätön hyökkääjä tekee mitä tahtoo ja tuhoaa mielin määrin. Pian hän kuitenkin sortuu, eikä häntä enää ole (jakeet 16,19). Joku onkin sanonut, että historian kuluessa vain nimet ovat vaihtuneet, eivät kohtalot. Pahalla on rajansa ja vain se tapahtuu, mikä on päätetty (Dan. 11:36).
Meille on kutsu ja lupaus: ”Ne jotka tuntevat Jumalan, pysyvät lujina ja täyttävät tehtävänsä.” (Dan. 12:32)
Rukousta kaikki. Pietari oppi tuntemaan Jeesuksen sydänjuuriaan myöten yhdessä elämisen, intoilemisen, kieltämisen ja Tiberiaanjärven rannalla käydyn parantavan kohtaamisen kautta (Joh 21), jossa Jeesus vahvisti Pietarin elämäntehtävän. Gennesaretinjärven kalastajasta tuli alkukirkon seurakunnan johtaja ja monen uskovan esikuva. Meidän kutsumuksemme voi olla muuta kuin Pietarilla mutta Jumalan rakkaus meitä kohtaan on yhtä syvää ja lempeää ja voimakasta, kuin Jeesuksen järven rannalla Pietaria kohtaan osoittama rakkaus. Etsitään sitä, ja löydämme myös oman kutsumuksemme.
Paavalin ohjeet kristityn uudesta elämästä päättyvät kehotukseen rukoilla hellittämättä (Kol. 4:2–3). Taidan tajuta rukouksesta vain ripauksen, kun olen niin laiska rukoilemaan. Jos ymmärrän rukouksen vain sanoina, olo voi olla tämä. Koko elämästä voi tulla rukousta, kun tajuamme, että hänessä me elämme, liikumme ja olemme (Apt. 17:28). Koko olemuksemme rukoilee, kun Pyhä Henki täyttää meitä.
Pyhä Henki antaa viisautta suhtautua ei-uskoviinkin viisaasti, ystävällisesti ja sanamme suolalla (Jeesuksella) höystäen (Kol. 3:5–6).
Heli