Jumalan tuntemisen iloa. Danielin kirjan 12. luku on Vanhan testamentin selkeimpiä kuvauksia viimeistä tuomiosta, kadotuksesta sekä ikuisesta elämästä (12:2). Kohdasta käy ilmi myös se, miten tärkeää ja palkitsevaa on opettaa Jumalan totuuksia ja johtaa toisia ihmisiä Jumalan tuntemiseen.
”Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.” (12:3).
Ilman Pyhää Henkeä ei ole kristittyjä. Paavali iloitsee siitä, että evankeliumi ei tullut kolossalaisten luo vain sanoina, vaan myös Pyhän Hengen voimana (1. Tess. 1:5). Tätä Raamatunpaikan lukiessani mietin aina, miten Pyhän Hengen voima Tessalonikassa ilmeni. Ainakin se näkyi niin, että ihmiset ottivat Jumalan sanan vastaan ahdingon keskellä riemulla (1. Tess. 1:6). Usko Jumalaan ei synny eikä se kestä ilman Pyhää Henkeä (vrt.1. Kor. 2:5). Samasta puhui Jeesus, kun hän lupasi lähettää seuraajilleen puolustajan, Pyhän Hengen: ”Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.” (Joh. 15:26.)
Ilman Jumalan Pyhää Henkeä kukaan ei voi uskoa Jumalaan eikä varsinkaan Jeesukseen. Ilman Henkeä ei ole kristittyjä. Myös 1. Kor. 12. luvussa Paavali mainitsee uskon syntymisen Pyhän Hengen lahjana (jae 3) mutta myös monen monta muuta lahjaa.
Ja kun meistä on tullut kristittyjä, saamme Pyhän Hengen voimaksi Jumalan palvelemiseen eli uskon elämään. Tessalonikassa usko vaikutti rakkautta toisia uskovia kohtaan (1: 4).
Pyhän Hengen voima ilmeni todennäköisesti myös Tessalonikassakin tunnustekoina ja ihmeinä kuten Apostolien teoissa:
”He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta.”? (Apt. 14:3).
Pyhä Henki osoittaa aina Jeesukseen ja johtaa hänen luokseen. Pyydetään ja etsitään siis Pyhän Hengen voimaa. Ja harjoitellaan Pyhän Hengen ohjauksessa elämistä tänäänkin.
Heli