Miikan kirjan viides luku pitää sisällään mitä ilmeisimmin monenlaisia teemoja puhuessaan esimerkiksi tulevasta rauhan ajasta, hajallaan asuvasta Jaakobin heimosta sekä lopuksi Jumalan kostosta. Tekstistä on kuitenkin helppo löytää kaksi keskeistä pointtia Raamatunlukijainliiton selityksen mukaisesti. Ensimmäinen niistä liittyy jaksoitteluun, jota olemme käyneet läpi aiempina päivinä. Viides luku päättää jakson, jossa luvataan kosto Israelin vihollisille, ja Raamatunlukijainliiton mukaan tämä näkyy erityisesti jakeessa 14: ”Hehkuvassa vihassani minä kostan kansoille, jotka eivät minua kuule.” Toinen pointti löytyy heti luvun ensimmäisestä jakeesta, jossa on profetia Jeesuksen ensimmäisestä tulemisesta maan päälle. Jae profetoi Jeesuksen syntymisestä Betlehemiin, ja näyttää minun nähdäkseni alleviivaavan Jeesuksen jumaluutta sanoessaan, että ”Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana”. Jeesuksen syntyminen ”pienimpään Juudan sukukuntien joukossa” sopii myös yhteen sen kanssa, miten Jumala usein ilmoittaa itsensä tavalla, joka ei ole ihmisen mielestä kaikista hohdokkain, mutta joka pitää sisällään ymmärryksen ylittävää rauhaa ja puhuttelevuutta.
Jaakobin kirjeen neljännestä luvusta hyppäsi tänään silmille toisten tuomitseminen. ”Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?” (Jae 12) Raamatun sanoma toisten tuomitsemisesta ei tunnu aina kovin yksiselitteiseltä. Yleisesti ottaen Raamatun kokonaissanomalla ei kuitenkaan olla vakuuttavasti pystytty perustelemaan sitä, etteikö joskus olisi aiheellista huomauttaa toiselle ihmiselle, että hän rikkoo lakia. Mutta me emme minun ymmärtääkseni voi tehdä sitä yläpuolelta katsoen, ikään kuin olisimme itse synnittömiä, tai lähteä sanomaan, kuka lopulta pelastuu ja kuka ei. Eräässä kristillisessä elokuvassa Courageous oli kaunis kohtaus, jossa keski-ikäinen mies luki kirjettä isänsä haudalla. Isä ei ollut ollut läsnä miehen elämässä ja mies oli kärsinyt isänsä takia todella paljon. Kirjeessään mies kuitenkin totesi: ”God is your judge, not me (Jumala on sinun tuomarisi, en minä)”. Eli tuomiovalta ei kuulu meille, ei edes silloin, kun me olemme niitä, joita vastaan on rikottu. Onneksi on varmaa, että Jumala on hyvä ja että se tuomio, jonka Hän antaa, on oikeudenmukainen. Minulle henkilökohtaisesti se on yksi keskeisimmistä syistä, miksi olen kristitty: en voi hyväksyä sitä, ettei olisi Jumalaa, joka loppuviimein pitää huolta siitä, että oikeudenmukaisuus voittaa.
Esteri