“Herra vastasi minulle: – Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea. Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan.”
Habakukin kirja 2:2-3. Meidän elämämme on hyvissä käsissä, vaikka tapahtuisi mitä tahansa meidän elämässämme. Profeetta oli huutanut Jumalalle monta miksi kysymystä ja odotti vastausta. Hän sai näyn, joka piti kirjoittaa ylös. Jumalalla on omat, varmat aikataulunsa. Jos hänen vastauksensa viipyy, niin me emme voi muuta kuin odottaa. Meidän tulee vain luottaa, että Jumalan lupaukset hänen sanassaan toteutuvat. Me olemme riippuvaisia ajasta, mutta Jumalalla ei ole aikaa. Hän elää meidän elämämme viime ja alkuhetkissä, hän tietää alkumme ja loppumme. Hän elää ikuisuudessa, me ajassa. Miksi en luottaisi hänen sanaansa, joka on kaiken luonut ja jolla on kaikki määräajat käsissään. Hän on Pyhä, erotettu kaikesta luodusta, olkaamme hiljaa, odotetaan hänen aikaansa. Hän pitää lupauksensa.
“Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.” Toinen Pietarin kirje 1:2. Olemme päässeet osallisiksi armosta, Kristuksen ansiosta, syntiemme sovitustyöstä ristillä. Olemme päässeet osallisiksi rauhasta Jumalan kanssa, synti ei enää erota meitä Jumalasta. Voimme tuntea Jumalan ja Jumala tuntee meidät. Voimme tuntea hänet, hänen voimansa, hänen hyvyytensä ja olla osallisia hänen pyhyydestään, koska olemme osallisia Jumalan luonnosta. Jumalan pyhyys on kaikesta pahuudesta erotettua, olemme hänessä osallisia puhtaudesta, hänen hyvyydestään, elämän lähteestä.
Kristityn elämän kasvun avain ja näkyvä hedelmä on näissä lauseissa: “Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.” 2 Piet. 1:5-7 Pyrkimys on hyvä sana, joka kuvaa ettemme koskaan elämässä saavuta täydellisyyttä, tarvitsemme aina Jumalan armoa, turvautumista hänen työhönsä, hänen ansioon ja lahjaansa. Pyrkimyksen pohjana on rakkaus, joka ei voi jättää meitä toimettomaksi. Jumalan tunteminen on hänen rakkautensa tuntemista. Rakkaus johtaa tekoihin, joita kutsumaan hedelmiksi. Hedelmä on konkreettista, sellaista joka ravitsee, vahvistaa, rohkaisee pysymään hänessä, joka tuottaa hedelmän. Johannes kuvaa meitä oksiksi, jotka kantaa hedelmän. Kaiken elämän lähde Jeesus Kristus kasvattaa hedelmän.
Uskon lujuutta vahvistaa sanan luku, rukous, kristittyjen yhteys. Jumalan sana, raamattu avautuu Hengen avulla, me toiset voimme siinä auttaa toisiamme ymmärtämään sitä paremmin, Oikeaan tietoon tulee pyrkiä, mutta sitä ei saa käyttää lyömäaseena tai väittelyn välineenä lähimmäisen haavoittamiseksi. Raamatun lauseilla voi myös haavoittaa toisia, silloin tieto ei ole rakkautta. Meidän kristittyjen pitäisi pyrkiä yhteyteen, evankeliumin välittämiseen yhdessä, keskittyä siihen mikä meitä yhdistää, osallisuus Jumalan armosta. Yhdessä vahvistamme toistemme kestävyyttä, kunnioitusta Jumalaa kohtaan, yhdessä vahvistamme kiintymystä toisiimme, yhdessä vahvistamme rakkautta Kristukseen ja toisiimme. Siitä meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi, että meillä on keskinäinen rakkaus.
Mika M