Seurakunnan historiassa eri puolilla maailmaa on ollut ja on edelleen vaiheita, jolloin ihmisiä on rukouksen avulla parantunut fyysisistä vaivoistaan merkittävissä määrin. Suomessa ja Suomen lähialueillakin tällaisia vaiheita on ollut, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että ns. kehittyneissä länsimaissa tapahtuu hyvin vähän.
Monilla meistä on kokemusta sairaiden puolesta rukoilemisesta. Olemme vaimoni Tuulan kanssa rukoilleet monien sairaiden ihmisten puolesta vuosien varrella, ja tälläkin hetkellä päivittäisellä rukouslistalla on useampi ihminen, joka on vakavasti sairaana – kahden ihmisen kohdalla nykylääketiedekään ei voi auttaa. Olemme nähneet silloin tällöin häivähdyksiä Jumalan parantavasta voimasta, kun ihmiset ovat kokeneet parantuneensa jostakin vaivasta. Tällaiset tilanteet ovat olleet suuria ihmetyksen ja kiitoksen aiheita. Suhteessa rukousten määrään näitä tilanteita on kuitenkin ollut varsin vähän.
Mikä meitä sitten motivoi edelleen rukoilemaan sairaiden puolesta, jos rukousten ”hyötysuhde” on näin heikko? Ensiksi Jeesuksen esimerkki rohkaisee rukoilemaan. Toiseksi aina silloin tällöin jotakin on tapahtunut. Kolmanneksi, kun rukoilee ihmisen fyysisen sairauden paranemisen puolesta, ihmisen elämässä voi tapahtua jotakin muuta merkittävää, vaikkei fyysistä paranemista tapahtuisikaan. Fyysinen paraneminen on kuitenkin vain yksi osa-alue henkisen ja hengellisen paranemisen rinnalla. Lopulta tärkeintä on, että meillä on suhde elämän lähteeseen (Joh. 5:26), Jeesukseen, joka on kukistanut kuoleman vallan (1. Kor. 15:20-22).
Pekka