Tässä luvussa on kolme selvästi erottuvaa kokonaisuutta. Ensin puhutaan naapurikansoista, sitten tulevasta rauhanruhtinaasta ja lopuksi annetaan lupaus sorretulle Jumalan kansalle tulevasta vapaudesta. Kokonaisuutena tämä luku puhuu minulle siitä, miten toisenlainen Jumalan valtakunta on verrattuna ihmisten rakentamiin systeemeihin. Ihmiset turvautuvat muureihin ja sotaväkeen, mutta Jumalan valittu johtaja onkin rauhanruhtinas, joka on olemukseltaan nöyrä ja vaatimaton. Jumalan kansa taas on ulkoisesti ahtaalla, mutta heillä on puolustaja, joka sotii heidän puolestaan. Ei ihme, että tämä luku yhdistetään Uuden Testamentin puolella Jeesukseen.
Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta tässä luvussa on se, että siinä ennustetaan filistealaisten lopulta liittyvän Jumalan kansaan. En tunne historiaa tältä osin, mutta ajatus siitä, että Jumalalla on hyvä suunnitelma myös vihollisiamme kohtaan, kannattaa pitää mielessä.
”Ymmärrättekö mitä teille tein”, kysyi Jeesus pestyään opetuslastensa jalat. Omalta osaltani voin vastata, että en ole varma. Aavistelen kuitenkin, että tässä on kätkettynä paljon enemmän kuin mitä päälle päin näyttää. Jalkojen pesu ei ollut satunnainen ystävällisyyden osoitus, vaan se oli merkki asettumisesta kaikkein alempiarvoisimman palvelijan asemaan. Rikkaissa perheissä tuo tarkoitti orjaa. Mitenkäs filippiläiskirjeessä sanottikaan: ”Hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan otti orjan muodon”.
Kun Jeesuksen elämää ja opetuksia tarkastelee tästä näkökulmasta, niin käy selväksi, että tämä ei ollut mikään yksittäinen juttu. Hänen opetustensa keskiössä, usein ”sankarin” osassa, olivat köyhät tai ulkopuoliset. Mieleeni tulee vertaus köyhästä Lasaruksesta tai vaikkapa kuninkaanpojan häistä, jonne kutsuttiin ”teiltä ja aitovieriltä” kaikki, jotka vastaan tulivat. Tuo porukka ei varmasti ollut yhteiskunnan eliittiä. Jeesus itse eli vaatimattomasti muita palvellen. Lopulta Hänen kuolemansakin oli ”orjan kuolema”. Ristiinnaulitseminen oli tarkoitettu vain niille, joiden asema ei riittänyt kunniallisempaan teloitustapaan.
Tässä on paljon sulateltavaa, mutta selvää on, että tätä asiaa ei voi noin vain kevyesti sivuuttaa. Tämän tekstin äärellä pyydänkin, että Jeesuksen asenne saisi minussa ja meissä kaikissa enemmän tilaa.
Marko