Kuuntelin joku aika sitten, kun eräs nainen kertoi siitä, mitä länsimaiset seurakunnat voisivat oppia maailmanlaajuiselta kirkolta. Hän sanoi, että silmiinpistävä piirre köyhissä maissa on se, kuinka paljon siellä rukoillaan. Kun elämä on joka tavalla epävarmaa, niin rukous on usein ensimmäinen vaihtoehto. Meillähän se tuppaa jäämään viimeiseksi vaihtoehdoksi. Tänään Sakarja kehottaa meitä juuri tähän. Pyytäkää Herralta sateita!
Toinen taso tässä tekstissä on se, että sateita käytetään Raamatussa usein Pyhän Hengen työn vertauskuvana. Meidän kannattaa pyytää Herralta myös sellaista sadetta, joka uudistaa sisimpämme. Sade on sikäli hyvä vertauskuva, että sitä ei oikein voi varastoida. Kun ajattelemme uudistusta, niin mielessämme on usein joku tapahtuma, joka kerralla muuttaisi kaiken toiseksi. Raamatun malli on kuitenkin enemmän sellainen, että olemme jatkuvasti Jumalan varassa.
Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”? Tähän on olemassa ns. valmiita selityksiä, joissa yleensä puhutaan pelastuksesta ja syntisen rukouksesta. Minulla ei ole mitään niitä vastaan, mutta uskallan silti ajatella, että meistä jokainen tarvitsee tähän kysymykseen myös henkilökohtaisen, omaan elämäämme ja tilanteeseemme räätälöidyn vastauksen. Tänään jäin itse miettimään tuota totuus-osiota. Koska Jeesus on totuus, niin se, mitä Hän teki ja sanoi, on siis totta jossakin syvemmässä mielessä. Pohdiskelin eilisen tekstin äärellä Jeesuksen sanomaa köyhistä, ja toisaalta Hänen palvelevaa asennettaan. Jos se on totuus yhteiskunnasta ja elämästä yleensä, niin se kyllä haastaa omat käsitykseni siitä, mikä on elämässä tärkeää ja tavoittelemisen arvoista.
Jeesus ilmaisee myös totuuden Jumalasta. Isä ja Poika ovat yhtä tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kun Jeesus tekee jotain, Hän tekee Isän tekoja. Kun rukoilemme Isää Jeesuksen nimessä, Jeesus vastaa. Ja Hän vastaa, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Vaikeaa tai ei, niin minusta tämä on rohkaisevaa. Se nimittäin kertoo siitä, että rukouksiin vastaaminen on Jumalalle luontaista, se on sidoksissa Hänen olemukseensa.
Tässä luvussa on paljon suuria lupauksia. Jeesus liittää nämä suhteeseen itsensä kanssa. Suuret ja merkittävät teot eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan seurausta Jumalan läsnäolosta. Itselleni on kyllä kiusaus ajatella, että onko sitten se, ettei omassa elämässä näe suuria tekoja, merkki siitä, että Jumala ei olekaan paikalla. On kuitenkin hedelmällisempää itsensä surkuttelun sijasta katsoa mitä Jeesus tarkkaan ottaen sanoi: ”Mitä ikinä pyydätte minun nimessäni”. Tämäkin luku on siis kehotus rohkeaan ja kestävään rukoukseen.
Marko