Sakarja esiintyy tässä luvussa teuraslampaiden paimenena. En pysynyt perillä siitä, mitä tapahtui, koska ensin sanottiin, että hän paimensi lampaita itse, mutta sitten sanottiin, että hän erotti kolme paimenta kuukauden sisällä. Kenties he olivat hänen apulaisiaan tai palkkalaisiaan? Oli miten oli, kaikki oli vertauskuvaa siitä, miten kansat joutuvat kuninkaittensa mielivallan alle. Armo ja sopu katoavat, kun kansoilla on huonot johtajat. Johtajat itsekin muuttuvat entistä huonommiksi. Tämä on kovin tutunoloinen kehityskulku ihan lähimenneisyydessäkin.
”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Tämä lause mielestäni kiteyttää koko luvun sanoman. Toki asiasta on paljon muutakin sanottavaa. Meidän ja Jumalan välisestä suhteesta puhuessaan Jeesus puhuu ilosta, rakkaudesta ja hedelmän tuottamisesta. Myöhemmin tähän vielä liitetään osallisuus Pyhästä Hengestä.
Yksi pieni kohta tässä luvussa kiinnitti huomioni tällä kertaa: ”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, joka pysyy”. Jeesus tahtoo, että seurakunta on aktiivinen. Hedelmän tuottaminen, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa, tapahtuu ”tuolla jossain”. Tämä ei ole minulle henkilökohtaisesti mitenkään helppo asia. Vaikka voin kyllä sen sanoa, että niinä harvoina hetkinä, kun olen edes vähän toiminut tämän periaatteen mukaan, Jeesus on ollut uskollinen lupaukselleen. Joka tapauksessa tämän luvun äärellä pyydän Häntä näyttämään sen, mikä olisi seuraava askel tähän suuntaan.
Marko