Päivän tekstissä kuvataan sellaista aikaa, jolloin kukaan ei halua esiintyä profeettana. Uskoisin, että näin käy silloin, kun profetiat ovat menneet suurelta osin pieleen. Israelin historiassa näin on varmaan käynyt vaikkapa sodissa kärsittyjen tappioiden aikoina. Kuninkaiden ”hoviprofeetat” olivat usein propagandakoneiston osana, joten he puhuivat ensisijaisesti hallitsijan mielen mukaisia asioita. Sakarja oli itsekin profeetta, joten hän oli varmasti saanut osansa tällaisten palkkalaisten pilkasta.
Muuten Sakarjan kirja jatkaa vahvasti vertauskuvallisella linjalla. Edellisessä luvussa jo viitattiin Jeesukseen, joten on luonnollista ajatella, että synnistä puhdistava lähde viittaa myös Häneen. Varsinkin, kun myöhempään kohtaan, joka kertoo lyödystä paimenesta ja hajalle joutuneista lampaista, suoraan viitataan Uudessa Testamentissa. Muilta osin tätä lukua on kyllä vaikeampi yhdistää Jeesuksen elämään. Mutta tuo ensimmäisen jakeen ”lähde, joka puhdistaa synnistä” kyllä vertautuu suoraan Jeesuksen elämään ja Hänen opetuksiinsa. Jeesus sanoi toissapäiväisessä luvussa opetuslapsilleen näin: ”Se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.” Yhdistämällä tämän lauseen päivän tekstiin, voimme oppia, että Jeesuksen puheet vaikuttavat puhdistavasti, aivan kuin virtaava vesi.
Jeesuksen jäähyväisrukousta kutsutaan myös ylimmäispapilliseksi rukoukseksi. Sillä viitataan Heprealaiskirjeen ajatukseen Jeesuksesta ylipappina, jonka tehtävänä on rukoilla kansansa puolesta. Jeesus rukoilee kaikkien seuraajiensa puolesta, jotta he olisivat yhtä Hänen kanssaan, Jumalan kanssa ja keskenään. On huomiota herättävää, että nimenomaan yhteys on Jeesuksen asialistalla ensimmäisellä sijalla. Jeesus antaa tälle myös selityksen. Yhteys on tärkeää, koska Isä ja Poika ovat yhtä. Olen törmännyt viime aikoina useasti ajatukseen, että meidän elämämme pitäisi kuvastaa teologiaamme. Esimerkiksi, koska uskomme saaneemme anteeksi, niin meidän tulisi itsemmekin olla anteeksiantavaisia. Sama pätee rakkauteen, sovitukseen, rauhaan ja siis myös yhteyteen. Siihen pyrkimällä epäsuorasti, kerromme Jumalasta, joka rakastaa jokaista ihmistä.
Yhteys on siis tapa todistaa, mutta tietenkin se on itsessäänkin arvokasta. Jos pyrimme yhteyteen, niin joudumme väistämättä kosketuksiin eri tavalla ajattelevien tai elävien ihmisten kanssa. Se rikastuttaa elämää ja toisaalta haastaa luutuneita käsityksiämme ja asenteitamme.
Tämän tekstin ääressä on luontevaa pyytää yhteyttä kaikkien kristittyjen välille.
Marko