Tämän päivän profetia Herran päivästä on kauheaa luettavaa. Jerusalem valloitetaan ja sen asukkaita kohdellaan raakalaismaisesti. Tässä on tärkeää huomata, että tätä kirjoitettaessa Jerusalem oli jo vallattu ja kamaluudet oli jo koettu. Ne eivät olleet siis ennustusta tulevasta, vaan kuvaus siitä, mitä oli jo tapahtunut. Kun tämän pitää mielessä, niin tekstistä löytyy lupaus:
Eilen Sakarjan kirjassa profetoitiin lyödystä paimenesta, jonka lampaat joutuvat hajalle. Tämä teksti jatkaa samaa teemaa Uuden Testamentin puolella. Jeesushan oli juuri aiemmin puhunut itsestään viinipuuna, jossa meidän kaikkien oksina tulisi pysyä kiinni. Nyt opetuslapset saivat tuntea, mitä oikeasti tarkoitti olla omillaan. Pietarista paljastui väkivaltainen ja myös arka puoli. Toisista opetuslapsista emme tiedä. Yksi nimeltä mainitsematon jäi pitämään Pietarille seuraa ja toiset kaiketi vain pakenivat.
Rohkeus vaatii aina oikean ympäristön. Toki siinä on yksilöllisiä eroja, mutta hyvin harva pystyy olemaan rohkea tilanteessa, jossa on ulkoista uhkaa, johon liittyy vielä julkinen nöyryytys. Tässä luvussa Pietari ainakin epäonnistuu surkeasti. Toisaalta tiedämme, että hän oli myöhemmin tilanteissa, jotka olivat hänelle henkilökohtaisesti paljon vaarallisempia, mutta silloin hän osoittikin suurta rohkeutta. Ulkoisesti noissa tilanteissa ei ollut juurikaan eroa, mutta Pietarille itselleen lähtökohdat olivat hyvin erilaisia. Apostolien teot kertovat, kuinka Pyhä Henki oli täyttänyt hänet, ohjasi ja antoi hänelle rohkeutta. Pietari ei ollut enää yksin.
Marko