1. Moos. 8 Ilm. 1

1. Moos. 8

Tässä luvussa mielenkiinnon herättää linnut, joiden avulla Nooa pyrki selvittämään, joko vesi on laskenut ja maata näkyvissä. Tarkastelin, mitä niistä on sanottu. Ensin Nooa lähetti liikkeelle korpin, joka ei antanut hänelle vastausta, vaan lenteli edestakaisin. Kyyhkynen sen sijaan toi Nooalle viestit. Korppi on haaskalintu, joka viihtyy hyvin kuolleiden parissa. Sen ei tarvinnut palata arkkiin, koska sille riitti ravintoa muuallakin. Onkin ajateltu, että se kuvaisi tässä ihmisen vanhaa turmeltunutta luontoa, jolle riittää tämän maailman tarjoamat nautinnot. Kyyhkynen puolestaan kuvaisi kristittyä maailmassa. Kristitty on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa saaden ravintonsa Jumalan sanasta. Kyyhkynen ei ole viehättynyt siitä, mitä maailmassa näkee, vaan palaa useammankin kerran aterioimaan arkkiin, joka on vertauskuva Jeesuksesta.

Pelastumisensa jälkeen, kuivalle maalle päästyään, Nooa ensimmäisenä uhraa kiitosuhrin Jumalalle. On hyvä antaa ensimmäisenä kunnia Jumalalle Hänen teoistaan. Muut asiat ovat toisarvoisia ja ehtivät odottaa. 1.Moos. 8:21 kerrotaan Herran ajatellen sydämessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen taipumukset ovat pahat hänen nuoruudestaan saakka..” Jumala kyllä tietää millaista tekoa me ihmiset olemme. Hän tietää, ettei meistä ole itseämme pelastamaan. Siksi Hän antoi meille Jeesuksen Kristuksen.

Ilm. 1

Ilmestyskirjan on usein ajateltu olevan yksi Raamatun vaikeaselkoisimmista kohteista. Siitä, miten sitä pitäisi ymmärtää ja miten tulkita, on monia näkemyksiä. Ilmestyskirjaa kutenkin kannattaa tutkia, sillä jo ensimmäisessä luvussa puhutellaan autuaiksi niitä, jotka kuulevat kirjan ennussanat ja ottavat varteen sen, mitä siihen on kirjoitettu. Seuraavissa kommenteissa tuon esiin näkemyksiä siitä, miten Ilmestyskirja on minulle avautunut. Ne eivät sellaisenaan edusta minkään tietyn kirkkokunnan näkemyksiä Ilmestyskirjan tulkinnasta. Mielestäni avain Ilmestyskirjan ymmärtämiseen on nähdä Raamatun ns. punainen lanka ja selittää Raamattua Raamatulla. Yhteneväisyyttä Vanhan testamentin profetioihin löytyy paljon. Mielestäni ei myöskään pitäisi sortua allegorisoimaan eli vertauskuvallistamaan asioita, jollei käy selvästi ilmi, että kirjoittaja käyttää kuvakieltä. Mitä enemmän allegorisoidaan, sitä enemmän jätetään varaa erilaisille ihmislähtöisille tulkinnoille. Esimerkiksi Tuhatvuotisen valtakunnan ymmärretään todellakin tarkoittavan Jeesuksen tuhat vuotta kestävää maanpäällistä hallinta-aikaa (premillennialistinen näkemys), joka alkaa sen jälkeen, kun Jeesus on palannut maan päälle vihanajan lopulla. Tämä tuhatvuotinen hallinta-aika mainitaan esim. Ilm. 20:2-7, jonka lisäksi on monia muitakin raamatunkohtia, joiden mukaan Messias todellakin hallitsee maanpäällä tuhat vuotta. Myös opetuslapset odottivat Jeesuksen pian perustavan valtakuntansa maanpäälle, kun Hän oli vielä heidän kanssaan. Minulle Ilmestyskirja on avautunut parhaiten futuristisen tulkintatavan kautta, jonka mukaan Ilmestyskirjan ymmärretään kuvaavan suurelta osin vielä edessäpäin olevia tapahtumia. Näillä tapahtumilla vaikuttaisi olevan paljon yhteyksiä Vanhan testamentin profetioihin liittyen mm. Herran päivään / Jumalan vihanaikaan, jonka on kuvattu kohtaavan syntistä ja kääntymätöntä ihmiskuntaa. Näin ajateltuna Ilmestyskirjan luvuissa 1-3 kirkastettu Kristus puhuu Johannekselle ja antaa ohjeita seurakunnille. Luvuissa 4-18 kuvataan Jumalan tuomioita maan asukeille, jotka ovat jääneet maan päälle seurakunnan ajan jälkeen, kun Jumala on poistanut uskovat maailmasta (1. Tess. 4:13-18; 1. Kor. 15:51-52). Tämä ajanjakso on myös Jaakobin ahdistusta, jonka aikana Jumala ennallistaa suhteensa Israelin kanssa ja Israelin kansan jäännös lopultakin pelastuu kääntymällä todellisen Messiaansa Jeesuksen puoleen. Jumala ei ole omaisuuskansaansa hylännyt vaan heillä tulee olemaan vielä merkittävä rooli lopunaikana. Seurakunta eli Kristuksen morsian on päässyt osalliseksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta jo ennen Ilmestyskirjan kuvaamia Jumalan tuomioita, jotka kohtaavat ihmiskuntaa. Esim. Luuk. 21:34-36 Jeesus viittaa puheessaan ”siihen päivään” eli Herran päivään, joka saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Hän kehottaa omiaan valvomaan ja pysymään raittiina, jotta he pääsisivät pakenemaan kaikkea sitä mikä tuleva on. (Tässä UT2020-, RKK, 33/38- ja 1776-käännös kuvaa asian alkuperäistekstille uskollisesti, v. -92-käännös tulkitsee asian ilmeisesti toisin). Myös Ilm. 3:10 Jeesus lupaa varjella omansa koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä. Ilmestyskirjan luvussa 19 Kristus palaa morsiamensa eli seurakunnan kanssa maan päälle, ja luvussa 20 saatana sidotaan ja syöstään syvyyteen, jonka jälkeen Kristus hallitsee valtakuntaansa maan päällä 1000 vuotta yhdessä pyhien kanssa. Luvuissa 21 ja 22 kuvataan iankaikkisuutta ja elämää Jumalan kanssa.

Ensimmäisessä luvussa Johannes kuvaa olevansa hengessä Herran päivänä. Hän kohtaa ylösnousseen Kristuksen, joka kehottaa Johannesta kirjoittamaan mitä hän on nähnyt, mitä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva, ja lähettämään kirjeet niille seitsemälle seurakunnalle, jotka vaikuttivat silloin Vähä-Aasiassa. Lähes jokaisessa seurakuntakirjeessä on maininta Herran tulemuksesta, joka ei ole vielä tapahtunut. Tästä voisi päätellä, että kirjeet on tarkoitettu kaikkien aikakausien kristityille ja kristillisille seurakunnille. Kirjeitä lukiessa voikin huomata, että niissä mainitut nuhteet ja kiitokset sopivat erittäin hyvin myös oman aikamme seurakuntiin. Ensimmäisen luvun tärkeä viesti on myös se, että Jeesus Kristus on Kaikkivaltias, ensimmäinen ja viimeinen, joka hallitsee iankaikkisesti.

Liisa