Tässä luvussa kerrotaan Baabelin tornin rakentamisesta. Joidenkin lähteiden mukaan Kuusin pojalla Nimrodilla olisi ollut merkittävä vaikutus tornin rakentamisessa, mutta Raamattu ei tätä kuitenkaan kerro. Tornin rakennuttaminen ajoittuu noin v. 2300 ekr., eli noin sata vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. Jumala antoi ihmiskunnalle vedenpaisumuksen jälkeen uuden alun, jonka se kuitenkin varsin nopeasti tyri. Baabelin tornin on arveltu olevan temppelin torni, vaikka Raamattu ei asiasta tarkemmin mainitsekaan. Tiedetään kuitenkin, että tuohon aikaan harjoitettiin epäjumalanpalvelusta uhritoimituksineen. Kaiken taustalle lienee olleen antikristillisen hengen vaikuttama järjestelmä, jonka tarkoitus oli sotkea Jumalan suunnitelmat. Ihmiset eivät halunneet Jumalan antaman kehotuksen mukaisesti lisääntyä ja täyttää maata, vaan nousta kapinaan Jumalaa vastaan. Ottaa ohjat omiin käsiinsä. Mielestäni Baabelin tornin rakentaminen kuvastaakin ihmisen halua nousta Jumalan yläpuolelle. Ihmiset eivät halunneet palvella Luojaansa, vaan sen sijaan he halusivat yhdistää voimansa ja kehittää oman uskonnollisen järjestelmän, joka lopulta hallitsi koko sitä aluetta, jossa myös Israelin kansa eli. Jumalan oli jälleen puututtava peliin. Hän ei sallinut ihmiskunnan tuhota itseään, vaan hajotti kansat ja kielet määräten kullekin omat asuinsijansa. Jos seuraa nykypäivän tapahtumia, voi hämmästyttävän hyvin huomata kuinka sama henki, joka vaikutti Baabelin tornin rakennuttamisen aikaan, vaikuttaa yhä omana aikanammekin. Se johtaa ihmistä pyrkimykseen yhdistää maailma ja tuoda kaikki kansat saman uskonnollisen ja poliittisen järjestelmän alle. Korotetaan ihmisen kunniaa ja ajatellaan, että tähän kaikkeen pystytään ilman Jumalaa. Pysyvää rauhaa ei voi kuitenkaan rakentaa maailmaan ihmislähtöisesti ilman Jumalaa. Jumalan Hengen vaikutusta on puolestaan yhdistää kaikki ihmiset ja kaikki kansat Jeesuksen Kristuksen nimen alle. Vain Jeesus voi todellisuudessa yhdistää maailman ihmiset ja tuoda rauhan.
Jakeesta 10. alkaen aletaan jälleen tutkia Seemin sukua, josta luvattu Messias, Jeesus sai alkunsa. Babylonin tornin jälkeen fokus siirtyy jälleen kuvaamaan valitun kansan vaiheita. Muihin kansoihin törmätään vain, jos niillä on jokin merkittävä rooli liittyen Israelin kansan vaiheisiin. Muut maailman kansat jäävät tässä vaiheessa toisin sanoen ikään kuin sivurooliin, kunnes Jumalan huomio siirtyy jälleen pakanakansoihin juutalaisten enemmistön hylättyä Messiaansa Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä. Tällä hetkellä elämme juuri tätä seurakunnan aikaa, jolloin Jumala oksastaa pakanakansoja jaloon oliivipuuhun. Raamatun mukaan Jumala ei kuitenkaan ole hylännyt valittua kansaansa Israelia, joka tulee vielä uudestaan Jumalan fokukseen ja sisälle pelastukseen sen jälkeen, kun pakanain täysi luku on sisään tullut (Room.11:25). Mielestäni on hienoa nähdä, kuinka Jumala kuljettaa pelastussuunnitelmaansa eteenpäin, eikä anna kenenkään eikä minkään sitä estää. 1.Joh.4:4: ”..sillä hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.”
Ilmestyskirjan 4. luvussa siirrytään kuvaamaan taivaallista jumalanpalvelusta. Ilm 4:1 kuvataan, kuinka Johannes näki avoimen oven ja kuuli äänen, joka kehotti: ”Nouse tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva.” Johannes nostetaan siis hengessä taivaan saleihin katselemaan tulevia tapahtumia. Seurakunta-aika tulee aikanaan päätökseen ja näkemykseni mukaan Johannes siirtyy tässä vaiheessa kuvaamaan tulevaisuuden tapahtumia seurakunta-ajan jälkeen. Hän näki valtaistuimen ja sillä istujan, joka on Johanneksen mukaan näöltään hohtava kuin jaspis ja karneoli. Kaikesta päätellen hän oli Johanneksen kuvauksen perusteella jotakin niin ihmeellistä, ihanaa ja loistavaa kuin vain meidän Herramme ja Jumalamme voi olla. Lisäksi hän näki seitsemän tulisoihtua, lasisen meren sekä neljä olentoa ylistämässä Jumalaa. Edelleen hän näki valtaistuimen ympärillä 24 valtaistuinta, joilla istui 24 vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultakruunut. Näiden vanhinten henkilöllisyyttä ei tarkemmin kerrota, mutta niistä käytettyä kreikankielistä sanaa ”presbyterus” käytetään aina ihmiskunnan edustajista. Yhden tulkinnan mukaan nämä 24 olisivat ensimmäisestä ylösnousemuksesta osalliseksi päässeen seurakunnan edustajia eli seurakunnan vanhimmistoa. Heidän voisi ajatella kuvaavan myös 12 Vanhan liiton ja 12 Uuden liiton pyhää. Ilm. 21 kuvataan uuden Jerusalemin 12 porttia, joihin on kirjoitettu Israelin lasten 12 sukukunnan nimet. Lisäksi kuvataan kaupungin perustuksia, joissa on Karitsan 12 apostolin nimet. Voisiko tällä kuvauksella olla yhteyttä näihin vanhimpiin? Vanhimmilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultakruunut. Nämä kruunut voisivat viitata voittajan kruunuun, jonka Kristus on omilleen luvannut (esim. Ilm. 2:10; Ilm. 3:11; 2.Tim. 4:8). Ilm. 4:9-10 kertoo, että ylistäessään ja palvoessaan Jumalaa vanhimmat heittävät kruununsa valtaistuimen eteen osoittaen kunnioitustaan Jumalalle. Palkkioksi saatu kruunu ei siis ole omin ansioin hankittu, vaan se kuuluu tosiasiassa Herralle, jonka armosta me olemme pelastetut. Kaikki ne hyvät teotkin, joita teemme, eivät ole omaa ansiotamme, vaan Pyhän Hengen meissä vaikuttamia. Saamme vaeltaa Herran ennalta valmistamissa teoissa.
Liisa