Jumala on luvannut jo monta kertaa, että hän siunaa Abrahamia isolla joukolla jälkeläisiä. Vuosien varrella Abrahamilta ja Saaralta on vaadittu kestäväisyyttä, kärsivällisyyttä, luottamusta ja uskoa sekä nöyryyttä myöntää omien mahdollisuuksien umpikuja. Nyt ollaan jo lupauksen täyttymyksen kynnyksellä. Saaran on kuitenkin vaikeaa nähdä muuta kuin tilanteen mahdottomuus. Ehkäpä Saaran naurahdukseen sisältyi myös pettymystä?
Tämä taitaa olla meillekin tuttua. Jumalan lupauksen toteutumista on saanut odottaa. Omat voimat ja keinot on loppuneet ja on ollut vaikeaa nähdä ratkaisua tilanteessa. Monta kertaa on mieleen voinut tulla miksi -kysymyksiä, pettymystä, pelkoa. Näin on ainakin minulle käynyt.
Ehkäpä Jumala sallii odottamisen ja omien mahdollisuuksien umpikujan, että näkisimme Hänen mahdollisuutensa ja keinonsa. Että juurtuisimme Jeesukseen entistä syvemmin, näytti tai tuntui miltä tahansa. Että luottamuksemme häneen kasvaisi suuremmaksi kuin se, mitä itse näemme tai ymmärrämme. Että Hän saisi kaiken kiitoksen ja kunnian.
”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Jeesuksen Kristuksen, eläkää Hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu.” Kol 2:6,7.
Tiina