Joosefin sanat veljilleen kuvaavat sitä kuinka Jumala voi kääntää meidän koetuksemme hyväksi. “Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.” 1. Moos. 50:20 Joosef sai nähdä kuinka hänelle tapahtuneet ikävät asiat, kuten veljien viha häntä kohtaan, hylkääminen ja vankeus tuottivat hyvää monin kertaisesti hyvää. Hänen kärsimyksensä toi pelastuksen koko sen aikaiselle maailmalle. Hän näki myös pidemmälle, uskoen Jumalanlupaukseen. “Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: »Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne.»” Heprealaiskirje puhuu Joosefin uskosta,. “Uskon tähden puhui Joosef loppunsa lähetessä siitä, että Israelin kansa kerran lähtee Egyptistä, ja määräsi, mitä hänen luilleen oli tehtävä.” Hepr. 11:22. Uskomme ei perustu näkyvään todellisuuteen, käsillä kosketettavaan, sitä ei murenna vastoin käymiset, ahdistukset, vaikeudet, se on Jumalasta lähtöisin tulevaa lujaa luottamusta. Ehkä joudut käymään juuri tällä hetkellä vaikeita asioita läpi elämässäsi ja ehkä olet niitä jo käynyt läpi, ehkä olet nähnytkin jotakin hyvää, mitä ne ovat tuottaneet. Ehkä et ole vielä nähnyt mitään, usko katsoo kuitenkin pidemmälle, toivo kantaa meitä. Olemme matkalle kotiin, jossa kaikki kyyneleet pyyhitään pois.
Muistan lapsuuden pyhä koulusta kiltokuvat, joissa Jeesus kuvataan lempeästi hymyilevänä paimenena. En muista nähneeni kuvaa kiivaasta Jeesuksesta ruoska kädessä ajamassa myyjiä pois temppelistä. Jeesuksen sanottiin olevan myös kiivas silloin, kun oli kuse Jumalan palveluksesta. “Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat” Matt. 21:12 Temppelissä myytiin uhrattavaksi tarkoitettua karjaa voitolla. Uhreista oli tullut häpeällisen voiton pyytämisen väline. Uhrien tarkoitus oli hakea hyvitystä Jumalalta syntien sovittamiseksi ja kohdata Jumala temppelissä. Markkinat olivat syrjäyttäneet Jumalan palveluksen. Itselle tämä puhuu siitä, että onko Jumala tullut minulle sellaiseksi, jonka puoleen käännyn vain silloin,kun koen tarvisevani jotakin tai vasta kun minulla on äärimmäinen hätä.
Onko jumalanpalveluksestani tullut vain keino ansaita jotakin Jumalalta? Elänkö suhteessa, jossa Jumala on ensimmäisenä, ensi rakkauteni? Onko markkinatori, kaikki muu häly hämärtänyt Jumalan palvelemiseni? Onko rukouksesta, jumalanpalveluksesta tullut minulle raskas taakka. Olenko unohtanut, mitä Jeesus on tehnyt puolestani ja millainen hän on? Jeesuksen palava halu puhdistaa temppeli muistuttaa itselle siitä ettei mikään asia saa tulla elämässäni Jumalaa tärkeämmäksi. Raamattu kuvaa kuinka Jumala mustasukkaisen kiihkeästi haluaa olla meidän Jumalamme, ensimmäinen meidän elämässämme. Jaakob 5:4. Hän kiivailee sen puolesta, että palvelisimme häntä.
Jeesus on kuitenkin myös lempeä. “– Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.” Matt.21:5 Kuulin erään raamatun opettajan tutkineen sanoja, joita Jeesukseen on useimmiten liitetty, niin sieltä nousi sana lempeys, sääli, toisen asemaan asettuminen. Jeesuksen lempeys tuli esiin siinä, kun hän kuoli ristillä meidän sijastamme. Hän maksoi puolestamme velan, jota emme pysty maksamaan. Ristillä on asettui meidän asemaamme, antamalla itsensä puolestamme velkojen maksuksi. Olemme saaneet anteeksi velkamme ja samoin meidän tulee antaa anteeksi lähimmäiselle hänen velkansa. Lempeys lähimmäistä kohtaan on myös anteeksiantoa toisen rikettä minua kohtaan. Toisen asemaan asettuminen tarkoittaa, ymmärrystä siitä, että olen itse rikkonut lähimmäistä ja Jumalaa vastaan ja olen saanut anteeksi sen takia minun pitää antaa anteeksi toiselle. Voima antaa anteeksi tulee yksin Jumalalta, joka osoittaa lempeyttänsä meitä kohtaan.
Mika M