Tänään jatketaan samasta teemasta kuin eilen. Apost. 11 kertoo meille muiden uskovien reaktiosta kun tuli tietoon että Pietari aterioi “epäpuhtaiden” kanssa. Samassa luvussa ilmenee myös että Stefanoksen kohtalo oli ajanut nämä tuoreet Jeesukseen uskovat saarnaamaan vain omalle kansalleen.
Tässäkin voidaan nähdä vertausta tähän aikaamme ja omaan elämään. On helpompi pysyä “omassa piirissä” ja suhtautua uusiin tapoihin kriittisesti kuin lähteä rohkeasti sinne missä kristittyjä tarvitaan.
Pietari ja muut juutalaistaustaiset pelkäsivät saastumista kun ollaan muiden kuin “oman väen” kanssa tekemisissä. Ja sitä me kristitytkin taidetaan monesti pelätä, että muiden tavat tarttuu ja ne omat uskon mukana tulevat tavat unohtuvat…
Jos lähdet työkavereiden kanssa kapakkaan, niin ei se tarkoita sinun pitää sortua samoihin tapoihin, kuten ryyppäämiseen. Ei pidä pelätä että muiden seura saastuttaa varsinkin jos lähdet näihin kohtaamisiin Jeesuksen kanssa.
Kaverini kävi aikoinaan muslimien kohtaamisissa täällä Jyväskylässä. Se ei tehnyt hänestä muslimia. Minä kävin aikoinaan kun kutsuttiin mormonien kirkossa. Se ei tehnyt minusta mormonia. Mutta me molemmat saimme näillä käynneillä mahdollisuuden kertoa siitä mitä on olla kristitty, Jeesuksen seuraaja.
Kun olin Italiassa lyhytaikaisessa lähetystyössä, niin siellä Pohjois-Italian vuoristoseuduilla ihmisillä oli kesähelteillä tapana ajaa ylös vuoristoon sunnuntai-aamuisin. Me kristityt taas ajoimme leirikeskuksesta alas laaksoon jumalanpalvelukseen. 🙂
Kovinkaan paljoa intoa ei saanut kun ehdotin että mitäs jos jäätäisiin tänne vuoristo-purojen varteen kohtaamaan ihmisiä… toisin sanoen paras aika viikosta kohdata ihmisiä menetettiin sen takia koska oli “tapana” käydä jumalanpalveluksessa su klo 10.
Lähde Jeesus mukanasi siis rohkeasti siis kohtaamaan ihmisiä!
–Tomppa