2. Moos. 33 Apt. 26

2. Moos. 33

Pitkä ja vaikea odottelu on viimein tulossa päätökseensä ja Herra antaa Moosekselle luvan lähteä liikkeelle. Mikä helpotus. Liikkeellä oleminen on usein niin paljon helpompaa kuin odottelu, jolloin Jumala saattaa tuntua olevan hiljaa ja uskokin koetuksella. Mooses pystytti leirin ulkopuolelle pyhäkköteltan, eli ilmestysmajan, jossa Jumala jatkossa tulisi kohtaamaan Mooseksen Siinain vuorelta lähtemisen jälkeen. Mooseksen ei tarvinnut odottaa unia tai ilmestyksiä, vaan Herra ilmoitti hänelle asiansa suoraan. Jakeessa 11 kerrotaan, että Mooseksen nuori palvelija Joosua ei suostunut lähtemään pois teltan läheisyydestä, vaan hän halusi jäädä Herran jatkuvaan läsnäoloon. Samaa Herran läsnäoloa mekin tarvitsemme jokaisena päivänä ja erityisesti silloin, jos olemme valmistautumassa johonkin hengelliseen tehtävään, kuten Joosuakin oli. On tärkeää viettää aikaa Jumalan läsnäolossa ja juurtua yhä syvemmin kiinni Kristukseen. Jakeessa 12 Mooses vetoaa Jumalan lupaukseen. Hänelle tuli huoli siitä, ettei Herra enää kulkisikaan heidän kanssaan. Hän ymmärsi tarvitsevansa Jumalaa, Hänen läsnäoloaan ja johdatustaan. Hän tarvitsi Jumalan johdattamaan kansaansa. Ilman Jumalaa hän ei voisi mitään. Jumala kuuli Moosesta ja antoi lupauksensa kulkea hänen kanssaan johdattamassa kansaa. Jakeessa 19 Jumala ilmaisee Moosekselle yhden nimistään: Hän on suosiollinen ja armollinen Jumala. Mooses ei saanut silmillään nähdä Jumalaa kuten oli pyytänyt, mutta hän sai kohdata turvallisen ja armollisen Jumalan.

Apt. 26

Tässä luvussa kuullaan Paavalin puolustuspuhe kuningas Agrippan edessä. Ensimmäisiä kristittyjä mitä ankarimmin vainonnut Paavali on nyt itse Jeesuksen seuraajaksi kääntyneenä puolustamassa uskoaan ja todistamassa Jeesuksesta. Mietin kuinka monet aiemmin kristittyjä vainonneet ovat tavalla tai toisella kohdanneet Jeesuksen ja tulleet uskoon, minkä jälkeen heidän koko elämänsä on muuttunut täydellisesti. Näin he puolestaan ovat saattaneet joutua vastaamaan kristityksi kääntymisestään perheensä, sukunsa ja yhteisönsä keskellä. Moni on joutunut perheensä ja sukunsa hylkäämäksi, ja jotkut maksaneet uskostaan jopa hengellään. Toisaalta kaikkien syytösten keskellä he ovat voineet olla juuri niitä, jotka ovat Jeesuksesta yhteisönsä jäsenille todistaessaan kylväneet siementä, joka ei välttämättä tuota satoa heti, vaan joka saattaa muhia maaperässä pitkäänkin ennen itämistään. Paavali ei ollut tilanteestaan harmissaan, vaan iloitsi siitä, että pääsi julistamaan evankeliumia jopa kuninkaallisille, kuten Jumalan tahto oli. Paavalille kyseessä ei siis ollut vain puolustuspuhe, vaan pikemminkin tilaisuus todistaa Jeesuksesta. Agrippalla ja kumppaneilla oli tässä tilanteessa mahdollisuus ottaa pelastus vastaan, mutta vaikuttaa siltä, että Agrippa epäröi ja epäili, voisiko uskoon tulla noin vähällä (jae 28). Ehkä hän olisi kaivannut syvällisempää keskustelua, vahvempaa todistusaineistoa tai jotakin muuta, mikä vakuuttaisi hänet totuudesta. Uskon ottaminen vastaan ilmaisena lahjana voi olla vaikeaa. Kukaan meistä ei kuitenkaan voi tietää, milloin etsikkoaika menee umpeen. Jeesuksen vastaanottamista ei siis kannata viivyttää silloin, kun Jumala erityisellä tavalla kutsuu.

Liisa