Mooses antoi kansalle Herran ohjeen mukaan sapattikäskyn, joka sekin liiton uudistamisen myötä uudistettiin. Viikon seitsemäntenä päivänä vietetään pyhää sapattia, joka on pyhitetty Herran levon päiväksi. On hyvä muistaa, että Herra määräsi sapatin ihmistä varten eikä ihmistä sapattia varten, kuten Jeesuskin meitä muistuttaa. Tarkoitus on, että jokaiselle ihmiselle voitaisiin taata oikeus ja mahdollisuus lepoon. Käsky vaikuttaa varsin ehdottomalta, sillä jakeessa kaksi mainitaan, että jokainen käskyn rikkonut on surmattava. Voisiko takana olla ajatus, että ilman ehdottomuutta, ihmiset alkavat helposti luistaa siitä. Asia jäi vaivaamaan mieltä ja katsoin, miten viisaammat ovat tätä raamatunkohtaa tulkinneet. Asiaa on selitetty siten, että sapattikäsky liittyy siihen liittoon, jonka Jumala Mooseksen kanssa edellisessä luvussa uudisti. Tästä taas voi kuljettaa ajatukset Jumalan tekemään uuteen liittoon, jossa pelastus on yksin Jeesuksessa. Tähänkin liittoon sisältyy ehdottomuus ja sen rikkomisesta eli sen ulkopuolelle jäämisestä seuraa kuolema. Jumala on ehdoton ja hyvä niin, koska silloin Hänen sanaansa voi luottaa.
Sapattikäskyn lisäksi Mooses kehottaa antamaan uhrilahjat Jumalalle pyhäkkötelttaa eli ilmestysmajaa varten. Lahjojen antamisen mainittiin olevan vapaaehtoista. Tästä tuli mieleeni Paavalin kehotukset toisessa korinttolaiskirjeessä: Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. (2.Kor. 9:7). Edelleen Jumala haluaa meidän antavan omastamme Hänen valtakuntansa hyväksi vapaaehtoisesti iloisin sydämin. Ilmestysmajan ja sen rekvisiitan rakentamiseen tarvittavat lahjat koskivat materian lisäksi myös ihmisten erilaisia taitoja. Seurakunnassakin kukin voi antaa omastaan yhteiseksi hyväksi. Jumala on antanut itse kullekin omanlaisensa lahjat, jotka on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja eteenpäin viemiseksi. Jumala varmistaa, että Hänen antamaansa tehtävään löytyy tekijät. Näin jokainen voi palvella omalla paikallaan ja niissä tehtävissä, jotka hänelle parhaiten sopivat. Yhdessä toimiminen ja vastuunjakaminen seurakunnissa on tärkeää. Palveleminen tuo ihmiselle iloa.
Edellisessä luvussa Paavalin merimatka meinasi monin eri tavoin epäonnistua milloin laivan uppoamiseen, milloin Paavalin surmaamiseen. Nyt miehistö on pelastautunut Maltan saarelle, eivätkä vaikeudet tähän loppuneet. Paavalin pääsy Roomaan meinasi jälleen estyä, kun käärme iski kiinni Paavalin käteen. Käärme ei kuitenkaan pystynyt Paavalia vahingoittamaan, koska Jumala ei sallinut sitä. Paholaisen rynnistykset eivät edelleenkään tuottaneet sen toivomaa tulosta, koska Jumala oli päättänyt toisin. Saarella Paavalille tarjoutui vieläpä tilaisuus parantaa saaren johtavan miehen isä ja muitakin saaren asukkaita. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ihmein ja tunnusteoin, ja mistä tietää, vaikka saarella olisi alkanut suuri herätys ja sinne olisi syntynyt saaren ensimmäinen kristillinen seurakunta. Tästä Raamattu ei meille kuitenkaan kerro. Ajattelen, että Jumala halusi ja pystyi varmasti kääntämään ikävältä kuulostaneen haaksirikon monen ihmisen parhaaksi ja pelastukseksi. Saaren asukkaat suhtautuivat hädässä oleviin ystävällisesti ja halusivat auttaa heitä. Tällainen lähimmäisenrakkaus on aina puhuttelevaa.
Kolmen kuukauden kuluttua Paavalin merimatka jatkui ja hän pääsee viimein perille Roomaan. Paavali halusi kutsua juutalaiset johtomiehet koolle, julistaa heille evankeliumia ja todistaa Jumalan valtakunnasta vedoten Vanhan testamentin kirjoituksiin. Roomassa sanomaan suhtauduttiin samoin kuin muuallakin. Sanoma sai toiset vakuuttuneiksi, mutta toiset eivät halunneet uskoa. Roomassakin Paavali halusi siis ensimmäisenä julistaa evankeliumia juutalaisille. Valtaosan heistä torjuttua sen, kuten muuallakin, Paavali totesi Jumalan pelastussanoman kulkeutuvan pakanoille, jotka kuulevat ja ottavat sen vastaan. Tämä evankeliumin julistustyö niin juutalaisille kuin pakanoillekin on edelleen kesken ja siihen jokainen kristitty on kutsuttu mukaan.
Liisa