Pyhäkköteltan rakentaminen aloitetaan. Kaikkia tarvikkeita on tuotu tarpeeksi ja jopa yli tarpeen. Vastuut on jaettu ja jokainen tietää oman tehtävänsä. Työntekijät Pyhän Hengen ohjauksessa aloittavat työnsä. Pyhäkköteltan valmistumisen kuvausta lukiessa voi vain ihmetellä, kuinka ihmeellisesti Jumala on kaiken suunnitellut ja miten taitavasti työntekijät tehtävistään suoriutuvat. Yhteistyö on voimaa. Voisiko seurakuntien (väsyneitä) työntekijöitä auttaa vastuun jakaminen ja seurakuntalaisten valtuuttaminen hoitamaan erilaisia tehtäviä? Jos tiimissä on riittävästi jäseniä, kukaan ei kuormitu liikaa, eikä palvelemisesta tule ikävää velvollisuutta.
Kuka se Markus on? Oliko se Jeesuksen opetuslapsi? No ei ollut. Kuka sitten? En tiedä, mutta katsotaan. Kirkon perimätiedon mukaan evankeliumin kirjoittaja Markus on toiminut apostoli Pietarin lähetysmatkoilla mukana tulkkina ja kirjannut kuulemansa asiat muistiin. Siten hänen uskotaan saaneen tietonsa suoraan silminnäkijältä. Kulkipa hän myös Paavalin ja Barnabaksen mukana, joutui välirikkoon Paavalin kanssa, mutta myöhemmin välit mitä ilmeisimmin korjaantuivat. Evankeliumin kirjoittamisen ajankohdasta on erilaisia mielipiteitä, mutta yleisesti sen uskotaan syntyneen noin 60 jKr. tienoilla. Evankeliumi on todennäköisesti kirjoitettu pääasiassa ei-juutalaisille. Siinä on vain vähän viittauksia Vanhaan testamenttiin ja siinä selostetaan juutalaisten tapoja, joita ei tietenkään juutalaisille olisi tarvinnut selittää. Markuksen evankeliumi on evankeliumikirjoista lyhyin ja jo ensimmäisiä lukuja lukiessani huomasin, että yhteen lukuun on saatu mahtumaan paljon asiaa. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja välillä on vaikea pysyä kartalla siitä, kuinka paljon aikaa eri tapahtumien välillä on ollut.
Evankeliumin ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta alkaa kertomuksella Johannes Kastajasta. Johannes ei korottanut itseään vaan Jeesusta. Myös silloin kun me julistamme tai opetamme, on tärkeää jättäytyä itse taka-alalle ja antaa Pyhän Hengen kirkastaa Kristusta, jotta katseet kääntyisivät Jeesukseen, ei meihin.
Jeesuksen julkinen työ alkaa, kun Johannes kastaa Jeesuksen. Kastetapahtumassa tulee esiin Jumalan kolminaisuus; läsnä ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jo pian kasteen jälkeen Jeesus joutuu ensimmäisiin koetuksiin autiomaahan. Raamattu kertoo, että Henki ajoi Hänet sinne. Yksin Jeesus ei kuitenkaan ollut, vaan Hän sai kokea suojelusta ja varjelusta palvelevien enkelien kautta. Tämänkaltainen tapahtumien kulku ei ole Jeesuksen seuraajillekaan vierasta. Monesti silloin, kun Jumala kutsuu työhönsä, Hän voi sallia erilaisia koetuksia, joiden kautta Hän vahvistaa ja valmistaa tuleviin tehtäviin. Yksin Jumala ei omiaan kuitenkaan koskaan jätä, vaan on Hengessään läsnä ja valmistaa aina myös ulospääsyn kaikista koettelemuksista.
Jeesus aloitti julkisen toimintansa ja Hänen julistuksensa pääsisältö oli: kääntykää pois pahoilta teiltänne ja uskokaa evankeliumi. Luvussa kerrotaan Jeesuksen seuraajien kutsumisesta. Nämä aivan tavalliset miehet ottivat kutsun vastaan ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Tämä on aina puhuttelevaa. Jeesus ei kutsunut viisaita kirjanoppineita vaan tavallisia ihmisiä, jotka useita kertoja erehtyivätkin, kuten Raamatusta voimme lukea. Tärkeintä oli halu seurata Jeesusta ja olla Hänen lähellään. Saamme antaa Jeesukselle itsemme ja sen mitä meillä on. Muuta Hän ei meiltä odotakaan. Tästä tulee mieleeni eräs raamatunkohta, joka löytyy Miika 6:8 ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.”
Markus kertoo Jeesuksen opettaneen synagogassa niin kuin se, jolla on valta. Synagogassa tapahtuu myös ihmeteko, jossa Jeesus karkottaa pahan hengen. Jeesuksen edessä kaikki pimeys joutuu väistymään, pakenemaan ja piiloutumaan. Jeesuksen nimessä ja veressä on voima yhä tänäänkin. Pahuuden henkivaltoja ei tarvitse pelätä, sillä meillä on Kaikkivaltias Jeesus Kristus.
Markus kertoo Jeesuksen parantaneen myös mm. Pietarin anopin sekä monia muita sairauksien ja riivaajien vaivaamia. Näiden tapahtumien jälkeen Jeesuksesta tulikin kuuluisa. Ihmiset kaikkialta tulivat Hänen luokseen. Ahdistetut, monien huolien vaivaamat ihmiset ymmärsivät, että Jeesuksen luota löytyy pelastus. Parissa tuhannessa vuodessa ihmiset eivät ole muuttuneet miksikään. Ne, jotka eivät vielä Jeesusta tunne, kantavat sydämessään samaa levottomuutta, johon vastauksena on vain Kristus. Viime vuosien aikana olen yhä enemmän miettinyt, vastataanko kirkoissa enää tähän ihmisen perimmäiseen hätään. Mitä heille julistetaan? Ehkä olisi hyvä palata jälleen perusasioiden äärelle: ”kääntykää pois pahoilta teiltänne ja uskokaa evankeliumi.”
Markuksen ensimmäisessä luvussa ajatusta herättää myös Jeesuksen hakeutuminen hiljaisuuteen Isänsä läsnäoloon. Samoin mekin tarvitsemme näitä hiljaisia, rauhallisia hetkiä yhdessä Isän kanssa.
Liisa