Besalel valmisti kaikki pyhäkköteltan esineet. Vanhaa testamenttia lukiessa tällaiset ”luettelonomaiset” kohdat tulee helposti käytyä läpi aika nopeasti niiden syvällisempää merkitystä pohtimatta. Näiden jakeiden äärelle tarkemmin pysähtyessä on kuitenkin ollut mahtavaa huomata, miten tarkasti ja täydellisesti Jumala on kaiken suunnitellut, ja miten niin moni asia, yksityiskohtakin, Vanhassa testamentissa viittaa Jeesukseen. Pyhäkköteltan esineistöstä voi löytää monia mielenkiintoisia vertauskuvia. Tutkin tarkemmin, mitä näistä esineistä ja niiden vertauskuvista opetetaan. Kaikkein pyhin kuvaa taivasta, jossa Jeesus Kristus tälläkin hetkellä on. Kullattua liitonarkkua säilytettiin ilmestysmajan kaikkein pyhimmässä, sovituksen paikassa, jonne vain ylipappi sai kerran vuodessa suurena sovituspäivänä mennä. Kerubien verhoaman kultaisen kansilevyn eli armoistuimen päälle, oli ylipapin tehtävänä vihmoa uhrieläimen verta sovituksen merkiksi. Liitonarkku on tehty täydestä kullasta ja on siten täydellinen, kuten Jeesuksen antama uhri on täydellinen. Pyhän esineistä seitsenhaarainen lampunjalka muistuttaa siitä, että Jeesus Kristus on maailman valo. Samoin jokainen Jeesuksen seuraaja on valona maailmassa (Matt. 5: 14-16). Uhrileipäalttari puolestaan muistuttaa, että Jeesus on elämänleipä. Suitsutusalttari ja suitsuttaminen kuvaavat rukouksia, jotka nousevat Jumalan puoleen. Rukoileminen onkin tärkeää niin yhdessä esim. seurakunnan kokoontumisissa ja jumalanpalveluksissa kuin yksityisesti omassa hiljaisuudessa ja rauhassa. Hyvä on myös muistaa, että Jeesus rukoilee jatkuvasti puolestamme.
Markuksen toinen luku alkaa kertomuksella, jossa Jeesus parantaa halvaantuneen. Jeesus on sisällä talossa. Pihalla, talon ulkopuolella, ihmiset tungeksivat ja haluavat päästä Jeesuksen luokse. Paikalle tuodaan myös halvaantunut mies, jonka ystävät osoittavat suurta kekseliäisyyttä ja uskoa. He tietävät, että Jeesus voi auttaa ja purkavat jopa talon katon, jotta voivat laskea ystävänsä Jeesuksen eteen. Näin mekin saamme rukouksessa kantaa läheisiämme Jeesuksen luokse luottaen ja tietäen, että Jeesus haluaa ja voi auttaa. Hän voi pelastaa, antaa synnit anteeksi ja parantaa. Näin tapahtuu myös kertomuksen halvaantuneelle. Jeesus antaa hänen syntinsä anteeksi ja parantaa hänet. Paikalla olevat fariseukset kuitenkin tyrmistyvät; eihän kukaan muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Ei toki voikaan, ja tämä Jeesuksen teko onkin yksi osoitus siitä, että Hän todella on Jumala.
Jeesus kutsuu seuraajakseen tullimies Leevin (tunnetaan myös nimellä Matteus) ja kohta ollaankin jo aterioimassa hänen kodissaan. Jeesuksen ja opetuslasten kanssa aterioi monta publikaania ja syntistä. Jeesus ei kulkenut palatseissa, ihmisten silmissä korkea-arvoisten joukossa, vaan tavallisen kansan keskellä, usein juuri niiden, joita muut eivät pitäneet minään. Meillä on suuri Jumala, joka tulee lähelle pientä ihmistä, vähäisintäkin. Ja toisaalta, me tarvitsemme Jeesusta juuri siksi, ettemme voi mitenkään omin ansioin olla kelvollisia Jumalalle.
Toinen luku jatkuu kysymyksellä paastosta. Fariseukset ihmettelevät, mikseivät Jeesuksen opetuslapset paastoa. Paasto on usein liitetty murheeseen, eikä opetuslapsilla tokikaan ollut aihetta suruun, kun Jeesus vielä oli heidän kanssaan. Myöhemmin he kyllä sitten joutuivat paastoamaan. Jeesus kertoo myös vertaukset paikan ompelemisesta vanhaan viittaan ja uuden viinin laskemisesta vanhoihin nahkaleileihin. Näiden vertausten on tulkittu viittaavan Jeesukseen itseensä. Hän ei sovi vanhoihin kaavoihin, vaan on jotain aivan uutta. Tästä nousi mieleeni evankeliumin vieminen uuteen paikkaan sellaiselle kansalle tai heimolle, joka ei ole sitä vielä koskaan kuullut. Jeesusta ei voi sellaisenaan sovittaa minkään vanhan uskomusrakennelman pohjalle, ikään kuin yhdeksi jumalaksi muiden jumalien joukkoon, vaan Hän on jotain aivan uutta ja erityistä. Jotain sellaista ainutlaatuista, joka muuttaa elämän kokonaisvaltaisesti ja täydellisesti. Haaste onkin siinä, että vanhasta, tutusta ja turvallisesta luopuminen on ihmiselle usein pelottavaa ja siitä haluttaisiin pitää kiinni. Samalla pitäisi muistaa kontekstuaalisuus. Miten kertoa Jeesuksesta siten, että se puhuttelee juuri kyseistä kuulijakuntaa ja istuu heidän kulttuuriinsa?
Toisen luvun lopussa on vielä puhetta sapatista ja Jeesuksesta sapatin herrana. Fariseukset ovat jälleen tarkkailemassa Jeesuksen toimintaa saadakseen Hänet kiinni jostakin, mistä voisivat Häntä syyttää. Tällä kertaa tartutaan kysymykseen oikeanlaisesta sapatin vietosta. Jeesuksen antama vastaus fariseuksille on puhutteleva. Lepopäivä on tarkoitettu ihmisen virvoittumista varten, eikä siksi, että siitä tulisi ihmiselle suorite. Lepopäivänä saa tehdä Jumalan tahdon mukaisia asioita ja viimekädessä yksin Jumala voi määritellä, mikä on oikeaa lepopäivän viettoa.
Liisa