Psalmi 22 sisältää useita messiasviittauksia. Jo Psalmin alku vie meidät Uuden testamentin lehdille Jeesuksen luo, hetkeen, jona Hän roikkui ristillä ja huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut”. Lisäksi erityisen tarkkaa kuvausta ristinkuolemasta ovat myös jakeet 16-19: ”Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.” Psalmin lopussa puolestaan on jakeita, jotka näyttävät kuvaavan ristinkuoleman merkitystä. Minusta nämä jakeet ovat todella kauniita, ja niiden löytyminen Vanhasta testamentista korostaa Jeesuksen ristintyön merkitystä kaikkina aikoina kaikkialla: ”Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot.” (Jae 28) ”He eivät voi elossa pysyä, mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen, ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.” (Jakeet 30-32) Upea Psalmi!
Roomalaiskirjeen kahdestoista luku sisältää monenlaisia ohjeita hyvään kristilliseen elämään. Ohjeet olisi varmastikin mahdollista tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn. Paavali puhuu kaiken muun seassa jakeissa 4-8 armolahjojen käyttämisestä. Minusta on lohdullista tietää, että meillä kaikilla ei tarvitse olla samoja armolahjoja, vaan saamme näyttää uskossamme täysin luvallisesti erilaisilta niiden raamien sisällä, jotka Raamattu meille osoittaa. Lisäksi tähän liittyy ihana maanläheisyys siinä mielessä, että totta kai me näytämme uskossamme erilaisilta, kun olemme muutenkin yksilöitä. Esimerkiksi pohdiskelevat ja touhukkaat ihmiset ovat todennäköisesti pohdiskelevia ja touhukkaita myös uskossaan. On siis erittäin tärkeää, että opimme arvostamaan erilaisuutta (niin paljon kuin sitä nykyään hoetaankin!): ilman yhtä ihmistä ei järjestettäisi ylistys- ja rukousiltoja, ilman toista ei järjestettäisi hyväntekeväisyystempauksia, ja ilman kolmatta ei koskaan käytäisi älyllisiä keskusteluja Raamatun luotettavuudesta. Sanomattakin selvää, että mitään näistä ei voisi jättää pois!
Esteri